Kävipäs niinkin hassusti, että unohdin koko tapahtuman ajankohdan. Vielä hassumpi sattuma oli, kun tajusin olevani matkalla Tamperelle perjantaina 22.5. vaimon matkassa ja tapahtuman olevan samana viikonloppuna Keskustorilla. Yhdistimme kätevästi vaimon reissun, lasten Särkänniemen ja SOPP-tapahtuman samalle viikonlopulle. Lauantai-ilta saatiin pyhitettyä tapahtumalle, eikä aikaakaan kun seisoimme jonottamassa vähän ennen kuutta.

Ajattelin ensin joutuvani maksamaan sisäänpääsyn, mutta koska olimme jonossa ennen kuutta, tuli meidät leimaamaan tapahtuman järjestysmies, joten pääsimme sisään ilmaiseksi, vaikka jonotimmekin noin puoli tuntia reilusti yli kuuden.

2015-05-23 16.24.32

Lasit kouraan ja eteen aukeni olutharrastajan paratiisi. Ennen kuin ehdin kunnolla miettiä mistä aloittaa, meille työnsi laput kouraan kaarinalaisen Radbrewin kaksi lobbarineitokaista ja koska ei jaksettu lähteä vaeltamaan ja löydettiin Radbrewin edestä vapaa pöytä, oli valinta helppo.

2015-05-23 16.33.14

Radbrew on vuonna 2014 perustettu panimo, joka sijaitsee aivan Turun naapurissa, Kaarinassa. Panimon pistivät pystyyn intohimoiset oluen harrastajat Eikka Laakso ja Patrik Niskanen, kun huomasivat, ettei pelkkä oluenpanokerho ja harrastelu ihan riitäkään kehittymään oluepanijana tarpeeksi. Olin panimosta kuullut jo aiemmin sosiaalisessa mediassa, mutta Jyväskylään tyyppien oluita ei ollut vielä kantautunut, joten jo sillä halusin piipahtaa Radbrewin kojulla. Hyvän oloinen meininki ja etiketit sekä muu ulosanti näyttää mukavan kotikutoiselta ja itse piirretyltä ja samalla tyylikkäältä.

Aloitin Sandstonella, josta oli hanassa tuoretta versiota sekä kaksi kuukautta kypsynyttä versiota. Kyselin cowboylta hieman näiden makueroja, jota hieman kertoman mukaan löytyikin. Tuoreempaa kehuttiin raikkaammaksi, joten auringon paistaessa päädyin tuoreversioon.

2015-05-23 16.33.42

Sandstone osoittautui luvatun raikkaaksi, appelsiininkuoriseksi, greippiseksi kelpo IPAksi. Ei erottunut äkkiseltään hirveästi IPAn valtavasta valikoimasta, mutta pidin kyllä kovasti. Veikkaan että olisin saattanut pitää kypsyneemmästä hieman enemmän. Pisteitä annoin Untappdissa 3.25 ensivaikutelmaltaan, vaikka jälkeenpäin nostaisin sinne kolmeen puoleen viidestä.

2015-05-23 16.33.22

Kaverin lasissa oli Wasteland ESB, eli extra special bitter, joka oli omaan makuuni melko perus bitter ja maultaan liian lyhyt. Sandstone vei näistä kahdesta voiton ylivoimaisesti. Untappdissa Wastelandia rankaisin pisteillä 2.25.

Pöydässä keskustelimme oluesta ja kaikesta muustakin. Oluttapahtumissa oluen tarkempaa arvottamista tärkeämpää on sosialisoituminen, eikä arvioita jaksa jäädä rustaamaan pidemmäksi aikaa. Hilpeyttä meissä herätti Radbrewin slogan Beer, beer never changes? ja kysymysmerkki perässä, jolla ikään kuin jätetään pohdittavaksi onko olut aina olutta, vai onko pintaa syvemmällä jotain muutakin. Meni ilmeisesti maaliin, kun tällaista reaktiota herätti.

2015-05-23 17.05.01

Seuraavaksi lähdin haahuilemaan vähän kauemmas ja päädyin Saimaan Juomatehtaan pisteelle. Taas oli melkoisen vaikea valita, sillä kaikkia ei voinut maistaa. Päätin ottaa Time Ain’t Nothing Triple IPA:n, joka voitti Helsinki Beer Festivaleilla hopeaa vahvempien oluiden sarjassa. 11% on alkuiltaan sen verran tujakkaa, että otin kolme euroa maksavan puolikkaan. Hinnoista täytyy muuten tähän väliin todeta, että kolme euroa 2,5 desistä ja kuusi euroa puolen litran tuopista ovat mukavan huokeita laajempaankin maisteluun, pojot siitä tapahtumalle!

2015-05-23 16.46.09

Vaimo ihastui muuten Saimaan Juomatehtaan sitruunaiseen luomulonkeroon, joka oli minunkin mielestäni paras lonkero, jota olen koskaan maistanut.

2015-05-23 17.02.25

Time Ain’t Nothing olikin oikein miellyttävä yllätys. Alkoholisuus ei maistunut lainkaan ja runko oli mukavan tukeva ja täyteläinen. Untappdissa pojoja kertyi armeliaat neljä. Untappdissa muuten hämäsi Panimoravintola Bruuveri panimo-kohdassa, mutta Bruuveri on Saimaan Juomatehtaan omistama paikka, eli käytännössä sama asia siis. Oluen nimen mukaisesti aika ei tuntunut missään ja huomio kiinnittyi tässä vaiheessa juttelemiseen ja tweettailuun. En ollut vielä ehtinyt bongata muita olutbloggarikolleegoita tässä vaiheessa, mutta Jaska ehti ensin.

https://twitter.com/JaskanKaljat/status/602143372908896256

Ei kauaa mennyt kun Jaska pölähti paikalle ja olikin oikein mukava tavata kerrankin. Vieressä aloitti Kari Peitsamo rokkenrollibiiseillään juuri hetkeä aikaisemmin. Turisimme aikamme oluesta ja olimme samaa mieltä siitä että oluttapahtumassa livemusiikki on kyseenalaista, sillä ei kuule oikein jutella ja moni tulee tapahtumaan kuitenkin lähinnä oluen ja jutustelun vuoksi eikä esiintyjien. Jaskan kanssa olisi voinut jutella pidempäänkin, mutta Jaskalla tuoppi tyhjeni ja minulla rakko täyttyi.

2015-05-23 19.17.57

Lapin Voiman muinaisoluesta ehdin lukaista jo männäviikolla Reittausblogin Rauman SOPP:n reportaasista ja erityisesti Taari kiinnosti. Taarihan on siis olut, jossa mäski jätetään olueen ja olut siivilöidään pois vasta juuri ennen nauttimista. Harmillisesti Taari oli kuitenkin kerinnyt loppumaan, sillä sitä oli Ruissahtia paljon vähemmän. Jutustelin aikani tyylikkäästi pukeutuneen partasuun kanssa ja kerroin rukiisten oluiden olevan erityisen lähellä sydäntäni. Ruisolutta siis tuoppiin ja pöytään makunystyröitä hemmottelemaan.

2015-05-23 17.38.10

Lapin Voima oli itselleni aivan uusi tuttavuus ennen olutfestareita. Yritys on perustettu vuonna 1920, mutta tuolloin oli lähinnä lappilainen sähköyhtiö. Nykyisin yrityksen sisältä löytyy kiinteistöjen vuokrausta, uusiutuvaa energiaa ja pienpanimotoimintaa. Lapin Voiman oluet ovat Sahtia, joka on yleisnimitys vanhoja perinteitä kunnioittavalle suomalaiselle oluelle.

2015-05-23 17.38.48

Lapin Voiman Ruissahti on ilmeisesti oikealta nimeltään Kullero, vaikka nimeä ei missään mainostettukaan. Prosenttimäärä jäi mysteeriksi kun en älynnyt kysyä, mutta sahdit ovat yleensä seitsemän ja yhdeksän prosentin välimaastossa. Oluesta suorastaan huokui perinteisyys ja historia ja se maistui hieman eri tavalla rukiiselle kuin olin tottunut. Kuuluisan edesmenneen olutasiantunija Jacksonin lausahdus pätee tähän olueeseen hyvin; aivan kuin ”lasillinen antropologiaa”. Rukiinen, mahtava olut, joka jäi mieleen yhtenä parhaista Tampereen SOPP:ssa. Pisteitä annoin 4.25 viidestä.

Sitten tuli nälkä ja lähdin haahuilemaan ruokaa sekä tuopin täydennystä. Mieli teki stouttia ja lähdin kerrankin vähän kauemmaksi pöydästämme. Tsekkasin myös Hiisin kojun, mutta siellä ei näkynyt tuttuja kasvoja (Mika, Mikko ja Tatu), joten en jäänyt pidemmäksi aikaa. Heiltä olen myös lähes kaikki (ellen kaikki esillä olevat, en jäänyt katsomaan) maistanut, sillä yhteensä (Untappdin mukaan) Panimo Hiisin oluita olen maistellut ennätykselliset 36 erilaista. Myönnetään, kyseessä on yksi lempipanimoitani, eikä asiaan tietenkään voi vaikuttaa se, että panimo sijaitsee noin kilometrin päässä kotoani.

Pyynikin Papabeersin Vaniljastout kiinnosti kovasti, mutta se oli päässyt loppumaan. Siispä jumitin Maku Brewingin tiskille ja otin heidän IPAa. Totesin aiemmin maistaneeni ainoastaan markettivahvuisia ja panomiehet paljastivatkin että Alkon hyllyyn on heidän oluita tulossa lähiaikoina. Odotan innolla.

aviary_1432403555513

Ruokaa hakiessa tuli moikkaamaan vanha tuttu sekä Pekka Twitteristä. Molemmat oikein mukava yllätys ja mahtava tavata.

7.4 % Maku Brewing IPA meni helposti hirvimakkaran kera. Olut oli sitä parempaa puolta IPA-tusinassa ja Untappdissa pisteitä laitoin 4/5, vaikka varmasti ruokaparituksella oli vaikutusta asiaan, sillä olut toimi erittäin hyvin täyteläisen hirvimakkaran keventäjänä. Vahvuuteensa nähden raikas IPA, tykkäsin kovasti.

2015-05-23 19.41.25

Kello alkoi olla jo melkoisen paljon ja auringon mentyä pilveen ja mäen taakse oli tullut älyttömän kylmä. Emme aikoneet enää kovin myöhään olla, joten hain vielä yhden oluen ja yhä oli kovin vaikea valita. Halusin kuitenkin maistaa Rekolan Panimon Orange County Sheriff IPAa, sillä IPAt eivät vielä olleet tulleet korvista ulos. Olin hieman yllättynytkin siitä, että valintani keskittyivät lähinnä IPA-olusiin, vaikka vielä viime kuussa oli aivan erilainen fiilis. Ehkä pieni tietoinen IPA-tauko oli tehnyt tehtävänsä.

Orange County Sheriff IPAn mausteena on käytetty appelsiinia, mutta ei se kyllä mitenkään erityisemmin maistunut muuten kuin etäisesti jälkimaussa. Oikein hyvä IPA kaikin puolin. Untappdissa annoin 3.75/5.

Kuvassa rakas rastapää-vaimoni.

Kuvassa rakas rastapää-vaimoni.

Kun käsien hierominenkaan ei auttanut kohmeeseen, siirryimme Ravintola Teerenpeliin. Ei löytynyt stouttia, jota en olisi maistanut, joten otin Teerenpelin venhnäoluen Vauhtiveikon vaihtelun vuoksi – ainoa silmään pistävä olut, jota en ollut vielä Teerenpeliltä maistanut. Oli muuten ensimmäinen kertani myös Teerenpeli-ravintolassa. Ihan viihtyisä paikka.

Parin viikon univelka lojahti niskaan väsymyksen tunteena harmillisen aikaisin illasta ja päivän vaihtuessa yöksi olin nukahtamaisillani, joten oli aika siirtyä yöpaikkaamme. SOPP Tampereesta jäi hyvä fiilis, vaikka jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut kierrellä vähän laajemminkin kuin vain sitä yhtä seinää. Musiikki ei oikein iskenyt, ei edes Heikki Silvennoinen ja band, mutta oluet olivat hyviä. Tämä olikin vähän tällainen ensimaistiainen SOPPiin, sillä olen tulossa myös heinäkuun tapahtumaan Helsinkiin. Silloin jää toivon mukaan enemmän aikaa ja useampi päivä oluisiin (ja ihmisiin!) tutustumiseen. Ja kelikin on silloin toivottavasti lämpimämpi, tai olettaisin ettei silloin ihan alkuillasta jäädy.

Kiitos kaikille kavereille ja tapaamilleni ihmisille, meillä oli mukavaa. Nähdään kesällä Helsingissä!

0 kommenttia

  1. Pimeyttä pullossa - Mallaskosken Black IPA - Huurteinen

    […] aikaa ja seurailin ensin tovin mitä muut oluista kirjoittelivat. Ja olihan tässä kiirettäkin, Suuret Oluet Pienet Panimot -festivaali ja […]

    Vastaa
  2. Suuret Oluet Pienet Panimot 2015 Helsingissä - Huurteinen

    […] Tampereen SOPP oli sen verran positiivinen kokemus, että oli buukattava lomaviikonlopulle reissu Helsinkiin […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *