Toukokuinen Tampereen SOPP oli sen verran positiivinen kokemus, että oli buukattava lomaviikonlopulle reissu Helsinkiin pääkaupungin oman SOPP:n ajaksi. En ole aiemmin Jyväskylän Oluton-festaria kauemmaksi kerinnyt lähteä, mutta nyt oli hyvin aikaa varautua. Lähdin reissuun perheen kanssa ja matkalla oli muutakin aktiviteettia, joten olin suunnitellut meneväni SOPPiin lähinnä illaksi, juuri ennen kuin sisäänpääsy muuttuu maksulliseksi ennen kuutta.

Tällä kertaa en ottanut kameraa mukaan riippakiveksi, joten kuvat tässä raportissa ovat mobiililaatua.

IMG_20150724_164305

Alunperin lähdin SOPPiin yksin, mutta olin varma että reissulla tavataan porukkaa. Helsinkiläinen kaverini Jaakko pääsikin mukaan jo iltapäivästä, joten löysin itseni jonosta jo viiden maissa. Jono oli pitkä ja taittui nurkan taakse, mutta eteni yllättävän nopeasti ja noin 20 minuutin jonotuksen jälkeen olin jo sisällä.

IMG_20150724_171031

Väkeä oli vähän liikaa, jopa ahdistavan paljon. Suunnistin väentungoksessa ihmisiä väistellen Bryggerin tiskille ja otin ensimmäisen oluen, jota en ollut maistanut.

2015-07-24 17.04.56

Supernova V2 tupla-IPA oli melko tämäkkä aloitus. Vahva humalointi katkeroiden kanssa loivat enemmänkin pistävän kuin miellyttävän vaikutelman. Vähän turhan hyökkäävä ehkä ensimmäisenä maistona, joten fiilis jäi sen mukaiseksi. En pitänyt. Tilaa ei ollut, joten tätä olutta ryystin hetken pystypöydän pienessä nurkassa. Sitten sain viestin toiseltakin tutulta, joka oli löytänyt pöytätilaa Rekolan panimon tiskin takaa.

Seuraavana lähti maistoon Pyynikin Panimon Papabeers Vanillastout, joka kiinnosti jo Tampereella, josta se oli päässyt loppumaan. Otin ison oluen, koska tiesin pitäväni. Ja hyväähän se oli ja näin jälkikäteen paras maistamani SOPP 2015 olut. Jossain tässä välissä tuli tavattua Keikyklubi, joka tuli moikkaamaan. Jutunaiheina mm. olutbloggaaminen.

2015-07-24 17.53.32

Tuli stoutinnälkä, joten lähdin etsimään seuraavaa tummaa makupalaa. Pirkanmaalaiselta Hopping Brewstersiltä ei ollut tullut maistettua koskaan aiemmin yhtäkään olutta, joten lähdin kokeilemaan Black Rogerilla. Pidin myös huomattavasti. Sopivasti happamampi paahde verrattuna Vanillastoutin makeaan vaniljaisuuteen.

aviary_1437752487000

Seuraavaksi lasissa oli paljon kehuttu Maku Brewingin Amber Ale. Ambereita ei ole tullut hirveästi vastaan, joten tämä päätyi välittömästi kärkikastiin omalla ambereiden listallani. Seuraavana suunnistin kotipanimoni Panimo Hiisin tiskille, mutta en bongannut tuttuja. Panimon keihäänkärki-oluet olivat loppuneet tässä vaiheessa, joten tyydyin Jyväskylän Kesään. Tästäkin pidin, vaikka ei herättänyt sen kummempia oivalluksia.

aviary_1437758419143

Kohuttu Beer Hunter’sin Belgi-IPA oli jakanut mielipiteitä, joten sitähän oli pakko päästä maistamaan. Melkoinen sekametelisoppa ja kyllähän tuon joi, mutta ei päässyt suosikkieni joukkoon.

Tässä välissä piti hakea tuopillinen Lammin Sahtia ja keskittyä keskustelemaan pöytäkaverusten kanssa. Toisaalta en fanita sahtia, sillä se on minun makuuni jotenkin turhan makea ja kummallinen, vaikka perinteikäs ja arvostettu juoma kaiken kaikkiaan onkin muuten. Omalla tavallaan hyvää, mutta iso tuoppi on jo siinä rajalla. Olisi pitänyt ottaa se pienempi.

aviary_1437764535511

Seuraavana suunnistin Ruosniemen tiskille kehutun Diplomi-Insinöörin toivossa, mutta se oli päässyt loppumaan. Siispä valitsin Piirimyyjän, jota en ollut myöskään kerinnyt aiemmin maistamaan. Loistava APA, vaikka makuaisti alkoiin tässä vaiheessa iltaa jo hieman turtumaan sekä keskittyminen lipumaan sosialisointiin enemmän kuin itse olusiin. Bisseparonikin tuli ilmeisesti miitattua ja Jaskaan ei voinut olla alueella törmäämättä.

Keikyklubin K:n kanssa tuli myös juteltua olutfestareiden luonteesta. Olen täysin samaa mieltä siinä että tuntuu hullulta kun kotona juo 1-2 omassa rauhassa keskittyen oluseen ja sen makuun, opiskellen panimosta ja valmistustavoista kun taas oluttapahtumassa tulee usein maistettua sen verran paljon, että väistämättä monta olutta jää paitsioon ja vähemmälle huomiolle. Oluttapahtumaan asennoituukin puoliksi sellaisilla fiiliksillä, että sinne tullaan enemmänkin tapaamaan samanhenkistä porukkaa kuin tekemään mitään huikeampia arvioita itse ölppösistä.

Päivä kerkesi vaihtua ja alunperin piti lähteä hotellia kohti iltasella, että jaksaa telmiä perheen kanssa seuraavana aamuna kylillä ja Suomenlinnassa, mutta niin vain oli mukavaa jutella kavereiden kanssa ja ilta vaihtui yöhön. Viimeisenä kokeilin vielä yhtä olutta. Pienen kyselyn jälkeen lasiin päätyi Rekolan Panimon Kaksi Kotia -sarjan Ruusuhippi, joka on Panimo Hiisin kanssa ruusunmarjoilla valmistettu belgialainen. Kyllä siitä marjaisuutta maistoi. Kaikessa erikoisuudessaan pidin, mutta täytyy ottaa uusintamaistoon hieman paremmalla tuntumalla.

Illan viimeinen.

Lauantaina lähdimme aamusta perheen kanssa muihin koitoksiin ja vielä puoli kuuden aikaan odotimme ruokaa Suomenlinnan panimon terassilla. Olisin kerinnyt SOPP-alueelle vasta seitsemän tai kahdeksan maissa ja en muutamasta tunnista viitsinyt maksaa 10 euroa sisään, joten päätin jättää kakkospäivän väliin, vielä kun univelan ja edellisen illan valvomisen sekä alkoholin aiheuttama väsymys oli sellaista luokkaa etten ollut varma olenko hereillä vai unessa. Tein törkeästi oharit kaikille heille, jotka halusivat minut tavata vielä lauantai-iltana, pahoittelut siitä. Parempi boogie ensi kerralla.

Illasta tuli hieman viileä, joten lainahupparilla mentiin. Kiitos Jape huomaavaisuudesta!

Illasta tuli hieman viileä, joten lainahupparilla mentiin. Kiitos Jape huomaavaisuudesta!

SOPP-perjantaista jäi oikein hyvä fiilis kuitenkin, vaikka monta tärppiä jäikin maistamatta. Toisen SOPPini jälkeen voinkin tapahtumaa suositella, mutta antaisin itseni lisäksi muillekin sellaisen vinkin, että kannattaa niitä pienempiä tuoppeja oikeastaan ostaa pelkästään, ja keskittyä rauhassa maistelemiseen. Isommat tuopit humahtavat päähän yllättävänkin herkästi ja kun sen rajan ohittaa, sen huomaa seuraavana aamuna. Tein jälleen sen virheen että vettä tuli nautittua vain puoli litraa, isompia tuoppeja ostin liian useasti ja ruoaksi söin koko iltana kaksi makkaraa. Yksilöllistä toki, mutta nämä muutama tapahtumakertaa ovat osoittaneet sen, että minun maksimiraja on kymmenen olutta per ilta.

Suomenlinnan Panimolla tuli vielä maistettua Saison La Fleur De L’ile ja ruoan kanssa Helsinki Portteri. Saison oli mielestäni hyvä, mutta oikeastaan aika perinteinen saison maultaan, sen kummemmin keskittymättä. Portteri meni liharuoan kanssa ja niin koostumusta kuin makuakin voisi kuvata ehkä guinnesimaiseksi, mutta paahteisemmaksi.

Tapahtuman paras olut omaan makuni oli ylivoimaisesti Pyynikin Papabeers Vanillastout.

Plussista ja miinuksista olen aikalailla samaa mieltä olutbloggarikolleegoideni kanssa. Hyvä sijainti, nopeat jonot, kohtuulliset hinnat. Miinuksena musiikki, meteli ja tungos. Bändejä ei saisi soittaa oluttapahtumissa ollenkaan, tai sitten täysin erillisellä alueella. Kymmenen jälkeen illasta ei kuullut yhtään mitään ellei huutanut suoraan korvaan. Sää sentään suosi koko perjantain.

SOPP:sta muualla:

0 kommenttia

  1. Tabula rasa - muuton jälkeiset kuulumiset - Rollemaa.org

    […] viimeiselle lomaviikolle ja me kolmestaan sen sijaan Helsinkiin lomareissulle. Matkaan yhdistyi olutta, Suomenlinna, ystävyksiä ja […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.