Ajattelin, että en tänä vuonna osallistu HBF:ään, mutta sitten sain yllättäen kutsun Olvilta ammattilaistunneille paria viikkoa ennen tapahtumaa ja päätin kuitenkin osallistua. Lähdin hyvissä ajoin perjantaina ja saavuin parahiksi paikalle noin tasan 14:00. Isohko määrä porukkaa odotteli ovien aukeamista ja odotussalista spottasin Nikulaisen ja Tuopillisen Jounin.

Ammattilaistunnit tarkoittavat Helsinki Beer Festivalin kutsuvierastilaisuutta, jossa kahdesta viiteen saakka alkoholialan ammattilaiset pääsevät tutustumaan oluisiin rauhassa ennen kuin ovet aukeavat muulle maailmalle. Lisäksi annosmääriä saa yhden desin tastereita, eikä ilmeisesti juomista tarvitse maksella. Belgian suurlähettiläs muuten avasi tapahtuman juhlallisesti leikkaamalla nauhan ja samalla kehui muutamalla sanalla suomalaista olutkulttuuria.

En ollut tutustunut etukäteen tarjontaan, enkä muutenkaan valmistautunut mitenkään tapahtumaan, sillä elän hyvin hektistä arkea tällä hetkellä. Tästä syystä ei tullut myöskään pressipassilla akkreditoitua. Siksi olikin yllättävän vaikeaa päättää mistä aloittaisi.

Seuraa taas romaanin mittainen kirjoitus, sillä vaikka tahtini olikin verkkainen, oluita tuli silti päivän aikana maistettua 21. Listaan oluet siinä järjestyksessä kun ne maistoin. Kaikista ei ole kovin kattavia muistiinpanoja, sillä arviopuuhat keskeytti milloin mikäkin, enkä kaikkeen osaa ihan täysillä aina keskittyä tämäntyyppisillä festareilla.

Mustan Virran Panimo Tott Double IPA 8,5%

Suunnistin Mustan Virran Panimon kojulle pienen harhailun jälkeen. Panimo on itselleni jokseekin tuntematon, sillä Jyväskylässä heidän oluitaan ei ole mitenkään hirveän pullotolkulla näkynyt keskustan alueella. Heidän lager on ainoa, joka on tullut ostettua ja toimi saunaoluena loistavasti. Tämän savonlinnalaisen panimon tyylistä huokuu laatu ja arvostus olutta kohtaan. Lääkemäiset olutpullot ovat hyvännäköisiä ja erottuvat selvästi markkinoilla.

Mustan Virran Panimo on Savonlinnassa sijaitseva pienpanimo, joka saa innoituksensa vanhoilta Olavinlinnan panimomestareilta. Haemme inspiraatiota Olavinlinnan tarinoista ja myyteistä, keskiaikaisista puupiirroksista, linnan historian esineistöstä ja aseista sekä heraldiikasta. Tarinoiden taustoittamisessa olemme tehneet yhteistyötä Suomen Kansallismuseon suomen keskiaikaisista linnoista vastaavan intendentin kanssa.

Pyhän Olavin hirmuteot, muuriin muurattu neito, Mustan virran Vetehinen, Musta pässi – linnan 700-vuotinen historia tarjoaa ehtymättömän myyttien ja uskomusten aarrearkun, josta ammennamme ideoita ja täyteläisiä makuja Mustan Virran Panimon oluisiin. Haluamme oluidemme kautta herättää linnaan liitetyt tarinat uudelleen henkiin.

mustanvirranpanimo.fi

Tott on 8,5 % vahvuinen DIPA, jossa IBUja on 107, humalina Centennial ja Cascade. Hyvin tyylipuhdas, pureva kokonaisuus, eikä ollenkaan viinainen kuten DIPAt joskus tuppaavat olemaan. Panimomestari kertoo, että tämä olut on saatavilla ainoastaan panimolta, eikä tule laajempaan tarjontaan ollenkaan.

Olarin Panimo Not for Jokinen DIPA 8,2%

Pistin tässä vaiheessa merkille, että DIPA taitaa olla tämän vuoden festareiden ”juttu”, sillä sitä löytyi melkein jokaiselta panimolta. Suuntasin Olarin panimon tiskille seuraavana, sillä kyseessä on toinen panimo, jonka tuotteita en ole juuri maistellut aikaisemmin.

Olari on lähiö Etelä-Espoossa. Se on se paikka missä sitä börstaa juodaan, ja tehdään. Panimo pani ensimmäiset oluensa vuonna 2015 joulukuussa. Uusimpana käänteenä muuttivat uusiin tiloihin Otanniemeen, koska Olarista ei löytynyt tarpeeksi korkeita tiloja. Myös uusi pullotuskone tulossa, ei tarvitse enää beer gunilla pullotella.

Jokinen on panimomestareiden kaveri, joka ei juo oikeastaan muuta kuin lonkeroa ja vihaa erikoisia hipsteroluita. Eli tätä olutta ei sitten Jokiselle tarjoilla. Not for Jokinen on helppo, raikas, hennon hedelmäinen, sitruksinen. Humalina Nelson Sauvin ja Mosaic. Oikein juotava. Pidin Tottin jenkkihumalan purevuudesta enemmän, tässä jäi jotenkin runko vaisummaksi. Liian helppo vertailukohta kun peräkkäin kaksi samantyylistä olutta.

Malduguns Stokholmas Sindroms chili stout 8,2%

Malduguns on latvialainen pienpanimo, joka on pistetty pystyyn vuonna 2013. Panimo kiinnitti huomioni kokeilunhaluisilla olusillaan, sillä valikoimasta löytyi muunmuassa chiliolutta ja kahdella erilaisella teellä maustettua olutta. Valitsin ensimmäisenä 8,2 prosenttisen Stokholmas Sindromsin, jossa on käytetty Carolina Reaper chiliä. Paahteisen maltainen, kahvinen, chili tulee pitkänä jälkipoltteena mukavasti kutkuttaen. Pehmeä, hyvänmakuinen chilistout.

Malduguns Pelēcis Earl Grey Tea brown ale 6,8%

Pitihän sitä toinenkin sitten ottaa. Sencha-olutta olisin halunnut maistaa, mutta sitä olisi ollut vasta lauantaina tarjolla. Pelēcis brown ale on kenties ensimmäinen maistamani teellä maustettu olut, jossa tee todella tulee maussa hyvin mukaan. Pähkinäisen pehmeää mallasta ja toinen puolisko pitkälti hyvää Earl Greyta. Oikein maukas kertakaikkiaan, jos teestä pitää. Positiivinen ylläri.

Juttelin Maldugunsien tyyppien kanssa, mutta myös heidän maahantuojalleen. Suosittelin samalla Jyväskylän Pommia, jos saisivat heille oluita myyntiin. Vaikutti nimittäin erittäin lupaavalta latvialaispanimolta.

Fat Lizard Brewing Co. Raspy Mary Double IPA 8%

Fat Lizardin tiskillä oluet olivatkin enimmäkseen tuttuja, mutta Raspy Mary oli jäänyt aiemmin maistamatta. DIPA-linjastoa jälleen, mutta tässä on jotain muutakin kuin pelkkää jenkkihumalaa. Citran Chinookin ja Magnumin lisäksi olueen on lisätty vadelmapyrettä.

Vadelmaisuutta löytyy paljon, mutta kokonaisuus on omaan makuuni aivan liikaa jenkkihumalan tuottaman trooppishedelmäisen maun ja marjan sekasotkua, joka hieman häiritsee. Raikas ja juotava kaikesta huolimatta.

Panimo Honkavuori Taiga Vahva porter 8%

En ole ollut Honkavuoren oluisiin aiemmin järin tyytyväinen, mutta päätin silti jonkun panimon oluista maistaa. Koska olin tullut vartavasten isolle kirkolle Jyväskylästä asti, valitsin tietysti sellaisen mikä epätodennäköisemmin tulisi Jyväskylä cityssä vastaan.

Taigan portterin vahvempi versio oli kuin olikin erittäin miellyttävä tapaus. Makeahko, suklaisen maltainen, kaakaoinen. Taigassa on käytetty kahdeksaa eri mallasta, joten mallasrunko on täyteläinen. Ei mitään ihmeellistä muuten, mutta kenties paras maistamani Honkavuoren olut tähän mennessä.

Etko Brewing Hocus Focus Rye IPA 6,8%

Etko Brewing on töölöläinen, noin puoli vuotta toiminnassa ollut pienpanimo. Panimon syntytarina on hyvin perinteinen, sillä kaikki on saanut alkujaan pariskunnan kotiolutharrastuksesta. En ollut kuullut panimosta aiemmin, mutta jälkeenpäin huomasinkin seuraavani heitä Instagramissa. Nolo minä. Panimon sivut ja ilme muutenkin on mahtavaa minimalistista designia, tämä graafikko-koodari pitää kovasti.

Sain kunnian lisätä Hocus Focuksen ensimmäisenä Untappdiin. Ruista käytetty 20%, mutta haettu rukisuus jää silti hieman paitsioon. Siltikin oikein maukas IPA, helppoa juotavaa. Panimo kertoo keskittyvänsä alkuun helposti juotaviin tyylillisesti kliineihin olusiin, joka onkin tietysti aloittelevalle panimolle järkevää.

Etko Brewing Black Phase 6,2% porter

Etkon Black Phase on aika ”perus” portteri, hyvin tyylipuhdas esitys. Hieman makea, paahteisen maltainen, kahvinen tumma olut. Taisin jotain todetakin että tämä on helppo tumma heillekin, jotka eivät yleensä tummista välitä.

Panimoyhtiö Tuju Vermont Ravit TDHNEDIPA 9%

Lappeenrantalaisen Tujun nimihirviä Triple Dry Hopped New England Double India Pale Ale oli aivan pakko käydä seuraavana maistamassa. Kyseessä on NE-tyyppinen IPA eli NEIPA, joka on tyypillisesti mehumaisempi ja vähähumalaisempi kuin normaalit IPAt.

TriplaNEIPAa en ole vielä aiemmin muistaakseni maistanut, joten tässä onkin hyvin mielenkiintoinen uutuus. Maukkaan mehukas, tuju IPA. Melko raskas, humalan purentaakin löytyy. Kosolti trooppista hedelmämehua. Oikein hyvä.

HumanFish Brewery Phenolic Nightmare (SWP – 20th Anniversary) rauchbier 5,2%

Sitten oli aika siirtyä yläkertaan. Helsinki Craft Beerin teemamaa oli tänä vuonna Slovenia, enkä ole muistaakseni kovin montaa slovenialaista aiemmin maistanut. HumanFish on Vrhnikassa, Sloveniassa vuonna 2012 perustettu pienpanimo. Hanassa huomion kiinnitti ensimmäisenä panimon savuolut Phenolic Nightmare. Savuinen, mutta harmillisen vetinen ja laiska suutuntumaltaan. Runko jäi puuttumaan, enkä hirveästi nauttinut tästä oluesta.

Reservoir Dogs Brewery Black Hole #50 imperial stout 10,5%

Tässä välissä tuli morjestettua myös uudemman kerran Tuopillinen-Jounia, bloggarikolleega Johnny Riota Tuopin ääressä blogista, Brewniversen Jani ja pääsinpä vielä sanomaan käsipäivää konkariharrastajalle Arde Juntuselle.

Vetisen rauchbierin jälkeen täytyi hakea pullovalikoimasta jotain varmasti hyvää. Listasta ensimmäisenä silmään osui slovenialaisen Reservoir Dogs Breweryn Black Hole #50, rommitynnyrissä kyspynyt imperial stout. Hyvin rommitynnyrimäinen, kahvinen, tummasuklainen, vaniljainen, liköörinen, alkoholinen. Runko aivan riittävä, vaikka maku haihtuikin jotenkin nopeasti. Oikein toimiva.

Brouwerij Alvinne Cuvée Freddy 8% dark sour ale

Tässä vaiheessa alkoi tekemään mieli hapanoluita. Hirveästi ei osunut silmään suomalaisten valikoimissa soureja, sillä IPA ja DIPA dominoi tarjontaa. Pullovalikoimasta alakerrasta löytyi myös paljon belgialaisia oluita, joten kysyin suosituksia soureista tai flanders red aleista. Valitsin Brouwerij Alvinnen ”dark sour alen”. Alvinne on lähtöisin Flandersin Belgiasta, Moenin kylästä, joten periaatteessa tämä on sitä aitoa Flanders alea. Punainen tämä ei kylläkään ole, vaan läpikuultamattoman tummanruskea.

Freddy on punaviinitynnyrissä kypsynyt tumma sour ale, joka on kipakan hapan, hyvärunkoinen hapanolut. Äärimmäisen suuta kuivattavan tummahedelmäinen happamuus, joka kestää pitkään. Tummaa hedelmää, torttua, happamuutta. Kaikki hyvät sourin elementit, kokonaisuudessa jotain samaa kuin esimerkiksi Rodenbachin Grand Crussa. Aivan mahtava olut, johon ihastuin ikihyviksi.

Olarin Panimo Dibs On the Cacao Nibs (2018) 11% imperial stout

Sitten taas haahuilemaan. Menin takaisin Olarin panimon pisteen edustalle notkumaan ja valitsin Olarin kenties kunnianhimoisimmalta kuulstavan oluen, Dibs on the Cacao Nibs, joka on 11 prosenttinen imperial stout, jossa on käytetty yhdeksää eri mallasta ja kaakaonibsejä. Kompleksi, silti yllättävän helppoa juotavaa. Maukas, suklaisen kahvisen paahteinen, salmiakkinen, kaakaoinen kokonaisuus. Pidin kovasti.

Keuda Sarvi Stout 6,9%

Tässä välissä kävin syömässä jossain hampurilaispisteessä. Todella hidas jono, reilut puoli tuntia jonotin. Valitsin jonkun chilisetin, jota luulin burgeriksi, mutta se olikin kasa jotain höttöä lautasella, jossa myös jalapenoja mukana. Petyin ruokaan, mutta kompsensoin sitä sitten oluella.

Keuda on Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä, eli opiskelupaikka, joka järjestää ammatillista koulutusta Järvenpäässä, Keravalla, Mäntsälässä, Nurmijärvellä, Sipoossa, Tuusulassa ja Helsingissä. Oppilaitoksella on myös oma panimo, eli oppilaat tekevät koulun tiloissa oluita. En tiennyt että tällaistakin on Suomessa, aika jees.

Sarvi Stout on aika perus stoutti, jonka runko ei kanna tarpeeksi pitkälle. Kotiolutmainen fiilis jäi päällepäin. Mielenkiintoinen konsepti kuitenkin tämä Keuda. IBUmääriä ei kukaan tiennyt, enkä speksejä jaksanut sitten enempää kaivellakaan.

Etko Brewing Grasshopper 5,5% pale ale

Takaisin Etkon tiskille. Tässä välissä Grasshopper oli voittanut hopeaa ja Hocus Focus pronssia. Hyvä saavutus noinkin uudelle panimolle! Grasshopper on raikas pale ale, jossa on käytetty Citrahumalaa sekä ryppylimettiä. En limeä hirveästi poiminut enää tässä vaiheessa iltaa, mutta oluthan oli vallan maukas.

Green Street Brewery High Kick 10,2% triple IPA

Moskovalainen outolintu Green Street Brewery edusti Etkon kojulta vähän eteenpäin ja heiltä päätyi lasiin tripla IPA. En tiedä johtuiko IPAn ylitarjonnasta vai mistä, mutta tämä tripla IPA vaikutti turhankin keskinkertaiselta. Tuhti, pihkaisen havuinen, ei ollenkaan kymppiprossaisen makuinen.

Brekeriet Beer AB Pink Passion 4,7% berliner weisse

Pienen tiskillä palveli Lahden Bönthöö Bönthöön Teemu, jonka sain kunnian tavata viime vuonna. Souriahan sitä piti saada, joten lasiin ruotsalaisen Brekeriet Beer AB:n Pink Passion. Kosolti Passiohedelmää, hieman hibiscusta. Kevyt 13 IBUn gluteeniton keitos, jossa happamuus vehnästä ja hedelmästä kuten berliner weissessä kuuluukin. Erittäin maukas.

Ruosniemen Panimo Vuorineuvos Cask Edition (2018) 10% imperial stout

Kauaa en samassa paikassa viihtynyt vaan lähdin vielä kiertelemään. Ruosniemen Vuorineuvos on yksi lempparioluistani, joten lasiin tarttui vielä Laphroaigissa kypsynyt versio. Oikein hyvä, savuisen viskinmakuinen imp stout.

Etko Brewing Pacific Standard Time 6,5% IPA

Kaikki tiet vievät Etkon kojulle, näköjään. West Coast-tyyppinen IPA, jonka maussa persikkaa, passionia, havunoksaa. Kevytrunkoinen, mutta ilmeisesti tarkoituksella. Mukava oleskeluolut, jota särpii mielellään. Muistiinpanoja ei tästäkään liioin jäänyt.

Vliegende Paard Brouwers Préaris Quadrocinno (2016) 10% belgian quad

Taas teki mieli hyvää ja piti tuhlata pois ostettuja poletteja. Pyysin ”jotain hyvää flanders red alea”, mutta sainkin quadia. Ei se mitään, hyvä belge toimii aina. Vintagen tuntua, kosolti kahvia, belgialaista hiivaa, tummaa mallasta. Hyvin pehmeän kahvipapuinen, laadukkaasti pyöristynyt olutnautinto.

Brewski Bean There, Done That 3,5% berliner weisse

Pien olutkaupan Erkki kutsui aiemmin ohimennen pisteelleen maistelemaan oluita, joten minähän sinne pölähdin uudemman kerran.

Kello oli jo lähemmäs puolta kahtatoista ja bussin takaisin Jyväskylään oli tarkoitus lähteä keskiyön kieppeillä, joten pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin alueelta Kamppiin päin. Tästä oluesta ei jäänyt enää muistiinpanoja, mutta muistan sen olleen erittäin hämmentävä. Kylmäkahvinen, kahvipapuinen, mutta silti samaan aikaan happaman imelä. Hyväähän tuokin oli.

Loppusanat

Hyvät festarit. Erityisesti pidin siitä, että olutlasi oli vihdoinkin kunnollinen, eikä tasapohjainen tuoppi. Minulla oli tietysti oma parin desin lasi mukanani, jota käytin osan ajasta, mutta tykkäsin myös virallisesta lasista, jonka ostin mukaan matkamuistoksi. Kotimatka meni nopeasti, sillä nukuin koko kolmetuntisen lähes yhteen menoon.

Kiitos Olvin markkinointitiimille kutsusta!

Tapahtuma muualla:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.