Vaikka olenkin monesti toitottanut, että saunaan ei sovi erikoisemmat, vahvasti alkoholisoidut tai tummat oluet (empiirinen tutkimukseni), on silti mukavaa kun tuntemattomiltakin panimoilta tulee välillä ”peruskalibeeria”, eli pohjahiivaolut (lager/pils).

Olen tullut siihen johtopäätökseen kokemusteni pohjalta, että pilsnerit tai pale lagerit sopivat saunaan kaikista parhaiten. Niissä on sopivasti perinteistä makua, mutta pienpanimoiden tuotteissa on myös usein pientä erilaisuutta, haastetta tai hohtoa verrattuna suurten panimon massatuotteisiin. Eniten ellottaa humala- ja mallasuutteiset massapanimotuotteet kuten Koff, Karhu, Olvi, Hartwall, sekä ”premium” eurolagerit (Litovel, Corona, Sol, San Miguel jne). Niitä en saunaan ota, paitsi tietenkin seurassa tai vaihtoehtojen puuttuessa.

Mutta sitten tähän oluseen. Tromsølaiselta Lervigiltä on tullut muutamia maisteltuakin ja ovat olleet miellyttäviäkin, joten odotin tältä oluelta hyvää saunakokemusta. Pidän oluiden etiketeistä, mukavan simppeliä.

Yllättävän lievä maku. Ei oikein saa otetta. Raikas, mutta vetinen. Tulee hieman ärsyttävästi mieleen juuri nuo epäoluet mitä kirjoituksen alussa listasin. Helppoa juotavaa, kostuttaa kurkkua mukavasti kuumissa löylyissä. Siinäpä se.

Ei mitään ihmeempää ja toimii ihan hyvin saunaseurana, mutta kummoista tämä ei ole. Jotain etäistä maltaisuutta, mutta maku on hyvin lyhyt. Hiilihappoja sentään hieman löytyy, ei ole flätti. Ihan kelpo saunaolut, mutta pettymys tällä kertaa. Kukko Pils toimii tätä paremmin heittämällä.

Norjalainen saunassa. Ei pärjää suomalaiselle.