Nyt on vuorossa hieman kuulumisia ja pari pienempää arviota.

Uuden vuoden aattona oli edellisistä vuosista poiketen tarkoitus tehdä jotain muuta kuin kökkiä kotona ja sain Fasepookin tapahtumatiedoista sellaista osviittaa että panimolla häärätään koko aattopäivä, joten päätin illaksi pölähtää paikalle. Olen aiemmin livahtanut sisään ties mistä rakosesta, mutta tällä kertaa oli mukavat ulkolyhdyt valaisemassa pääsisäänkäyntiä. Musaiikki soi ja ensimmäisenä huomasin Tatun muoviverhojen takana. Olin kuullut myös toisenlaista huhua, että kaverini sai panimolta töitä. Jukan olen tuntenut jotain 8 vuotta, joten hauska yhteensattuma että taas törmättiin. Toisaalta, Jyväskylä on pieni kaupunki.

Olin noin kuuden maissa perillä, otin bussin Kangaslammelle ja kävelin siitä pieniä teitä Hiisille. Oli säkkipimeää, tuolla suunnalla ei valotkaan joka paikassa toimi. Löysin kuitenkin tutun reitin. Panimolle tullessani nenään lennähti vahva tuoksu, jota rukiiseksi luonnehdin, mutta eiköhän siellä maltaat, jyvät ja mäskit tuoksu, sillä ruista ei tällä kertaa oltu tehty. Ummikkohan minä olen panimotouhuloissa, mutta luonnehdin asioita nenälläni ja suullani.

Mitäs siellä sitten ollaan oltu tekemässä? Tatu kertoi että aamusta aikasin olleet ukot vääntämässä, kahdesti mäskätty ja vuodelle 2016 on tulossa imperiaalia stouttia. Oikein kutkutti kuulla, nimittäin imperial stout on meikäläisen lempparilaji. Vielä parempi uutinen on se, että olut tulee olemaan tähän mennessä Panimo Hiisin alkoholiprosenteiltaan vahvin olut, todennäköisesti yli 14 %. Omaan makuuni parhaat imperial stoutit ovat olleet vahvoja ja yleensä vahvemmat ovat otollisempia pitkäaikaiselle kypsytykselle. Odotan innolla.

En seuraa kovin aktiivisesti uniikkien oluiden määrää, joten kävi vähän nolo sattumus. Vielä jossain vaiheessa pidin erillistä kirjanpitoa johon laskin oluet ennen Untappd-aikaa, joten mielessä pyöri lukua lähelle tuhatta. Sitten kun Untappdissa kysyttiin meneekö 1000 rikki vielä tänä vuonna, hämäännyin sen verran että nopeasti katsottuna luulin lukumäärän olevan lähempänä tuhatta kuin se oikeasti oli. Tuhannen rajapyykistä kerroinkin railakkaasti muillekin. Eipä tuo enää kaukana ole siltikään, mutta tässä ajattelin juhlistaa samalla rajapyykkiä sekä uutta vuotta, mutta virheitä sattuu kaikille. Myönnettäköön että numeropääni ei ole näköjään taaskaan mikään mahtavin. Rajapyykin todellinen juhlahetki sitten myöhemmin. Lohdutukseksi sentään 60 erilaista Hiisin olutta tuli plakkariin, onhan sekin jo saavutus.

Paikalla oli tällä kertaa pienempi joukko, eli lisäkseni panimon uutta verta Jukan muodossa, panimosekatyöläinen herrasmies-Voetto-Topi ja tietysti panimomestari Tatu Hiitola. Jonkin ajan kuluttua seuraan liittyi Snow Hare Brewingin Roberto ja Annimaria.

Panimo Hiisi Loviatar 10,5 % Rye Wine

Tarjolla oli vaikka mitä pientä pullanpalasta ja tietysti juustoja. Ensimmäisenä sain maistoon tällä viikolla pullotetun Loviatar Rye Winen, eli ruis-barleywinen.

Kyseessä on 10,5 % vahvuuksinen pintahiivaolut, joka tuoksui makean maltaiselta. Maku oli vahvan rukiinen ja lämmittävä. Lievä alkoholisuus ja raakuus oluesta maistuu, mutta tämä on ymmärretävää, sillä tuote on vasta pistetty pulloon.

@partamanni Oli kyllä! Juuston kanssa ja lämmetessä raakanakin hyvä. Varmasti parempi kypsempänä.

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) December 31, 2015

Olut on kuin tymäkämpi ja päivitetty Aarnista pikkuviboineen, omaan makuun parempi. Pidän kovasti. Odotellaan kypsymistä muutama kuukausi. Juteltiin hieman semantiikasta viitaten Jounin ”Viisi ärsyttävintä oluttyyliä” -bloggaukseen ja olen samaa mieltä siitä että ”Rye wine” on ihan hyvä lyhennös. Ehkä pikkukritiikin taka-ajatuksena tässä oli se, että jo nyt wine-sana ei viittaa barley winessä viiniin, mutta voikohan rye winen joku tajuta väärin? Aika tamppooni saa olla, mutta sanoinpahan vaan. Puheeksi tuli myös Jyskän Panimon Raivain -olut ja tajusin vasta nyt sanaleikin.

Loistavan rukiinen barley wine.

Kaisla Cascade Saison

Helsingin Oluthuone Kaislasta on saanut ainakin lokakuusta lähtien Kaisla Cascade Saisonia, jossa on nimensä mukaisesti käytetty jenkkihumala Cascadea, otaksun. Hyvä tyylipuhdas saison, josta ei moitteita löydy. Ehkä vähän omaan makuuni liiankin tyypillinen, vaikka puhtaat ja yksinkertaisemmatkin maut ovat hyvää vaihtelua kikkailijallekin.

Helposti juotava ja raikas perinteisen saisonimausteinen olut. Kovin hapan tämä saison ei ollut vaan vähän enemmän sinne sitruksisen ja mausteisen suuntaan. Hyvä joka tapauksessa. Untappdissa pistin 3.75/5, Huurteinen.fi 3.5/5.

Raikas, helposti juotava saison.

Musta Munkki v.2014 vs. Musta Munkki v.2015

Tiuku kieli siitä, että kyyti olisi pian pihassa mutta tässä vaiheessa Topi kiikutti paikalle kaksi erivuotista Mustaa Munkkia. Kerkesin jo sosialistisesta mediasta vaklatakin, että Mustaa Munkkia on tulossa pulloon. Ensimmäistä versiota nautin jo tammikuussa Pub Harry’sissa ja pidin kovasti.

Nopealla maistolla käy heti selväksi että vuoden 2014 versio on makumaailmaltaan rikkaampaa ja monipuolisempaa. Donut Island Brewingin kanssa yhteistyössä toteutetussa oluessa on käytetty 100 vadelmahillomunkkia 10 hehtolitraa kohden, eli 1 munkki per litra. Vuoden 2014 maistiainen on erittäin täyteläinen, pehmeä, paahteinen, suklainen. Hillomunkkisuus ei korostu missään vaiheessa, eikä olut ole mielestäni liian makea. V2014 on maukas jälkiruokaolut ja täydellinen nautiskeluun.

Vuoden 2015 versio on taas hieman karkeampi ja maku häviää nopeammin. Maistossa ollutta versiota tarvitsee hieman kypsyttää, jos haluaa päästä lähemmäs samanlaista makukokemusta kuin 2014 versio. Tatu kuitenkin mainitsi että lopputuloksesta tuli ehkä hieman erilainen ja tulevia versiota joutunee hiomaan. Maussakin huomasi, että 2015 versiosta löytyi jopa sellaista karkeaa limppuista sivumakua kun taas edellisvuoden versiossa ei ollut sellaisesta häivääkään. Hyvin samankaltaisia, mutta kyllä tuo 14 oli niin namia että huh huh.

2014.

2015.

Kaveriporukalla oli uuden vuoden kekkerit Palokassa pirtissä joen varrella ja koska panimo on hieman metässä tähään aikaan aattoa, pyysin kauempaa tulevaa kaveria hakemaan samalla kun huristelee illalla paikalle. Kyyti olikin tulossa jo kahdeksaksi, joten en kerinnyt lopulta paria tuntia pidempää panimolla viipymään. Mukavaa olisi kyllä ollut jäädäkin.

Hiisi voitti muuten hiljattain Olutoppaan Paras suomalainen Panimo 2015 1. sijan! Sanomattakin selvää, että olen tuloksesta samaa mieltä. Onnea ja entistä parempaa vuotta 2016! Lisää mahtavia Hiisi-arvioita tulossa tänä vuonna ja tässä vaiheessa voisi ainakin luvata kypsyneestä Loviataresta tarkemman arvion muutaman kuukauden päästä.

Hiisillä on aina mukava käydä, sillä tyypit ovat rentoja ja meininki on samaan aikaan leppoisa, vaikka jätkät ovat kovia tekemään töitä. Iso peukku.