Kolmatta vuotta peräkkäin tupsahdin kotikyläni panimolle, Hiisin tiluksille uudenvuoden aattona noin viiden maissa illalla. Kutsu kävi seuraavasti:

Jo perinteeksi muodostunutta vuoden vaihtamista IKII URSOn keittämisen, kalexin makustelun ja hyvän seuran merkeissä. Tulla ja mennä sopii omien aikataulujen mukaan, panimolla ollaan aamuaikaisesta pitkälle yöhön!

Perheellisenä aikataulujen sovittaminen on välillä haastavaa, mutta nyt oli helppoa kun menin samalla taktiikalla kuin aikaisempana vuonna – illasta panimolle, loppuillasta kotiin keskustaan katsomaan perheen kanssa raketteja.

Paikalla oli jälleen tuttuja, sopivan kokoinen porukka, kuitenkin vähän vähemmän kuin viimeksi, taattua Hiisin lähipiiriä, joiden edesottamuksia en nyt lähde tässä tarkemmin erittelemään. Ikii Urso oli jo pistetty porisemaan paikalle saavuttuani ja seuraava steppi kuuleman mukaan koitti vasta vähän vaille yksitoista. Oli siis aika nautiskella tarjolle tuotuja olutherkkuja sekä turinoida oluesta ja vähän muustakin.

Kuulin sivukorvalla Hiisin panimomestari-Tatulta hieman yksityiskohtia myös tulevasta oluesta. Ikii Urso 2018:ssa on tällä kertaa vähemmän siirappia, käsittääkseni vain ämpärillinen. Edellisvuonna siirappia käytettiin todella paljon. Siirapin lisäämisen pointti on että muodostuisi enemmän käymiskelpoisia sokereita, joka tietysti vaikuttaa osaltaan myös makuun. Uusimmasta Ikii Ursosta on tavoitteena saada runsaampi ja täyteläisempi ilman överimäärää siirappia, käyttämällä perinteisiä brittimaltaita. Siirappia lukuunottamatta uusi Ikii Urso on spekseiltään hyvin lähellä aikaisempia. Osa on tarkoitus tynnyröidä keväällä sitten kun löytyy sopivat tynnyrit.

Ensimmäinen olutmaistiainen: Vasileostrovskaya Brewery (Василеостровская Пивоварня) Синяя Борода (La Barbe Bleue), ”fruit beer”

Vieraat olivat tuoneet joitakin maistiaisia. Tänä vuonna minulla ei ollut muuta tuotavaa kuin itseni. Mystinen venäläinen olut muistutti tuoksultaan sahtia, maultaan hiivaista dubbelia.

Hieman hämmentävä, joka ei kyllä luvatulta hedelmältä vaikuttanut. Pihlajaa tai jotain muuta vastaavaa outoa sieltä hiivan alta erotti. Hämmentävä, ei järin mieltä järisyttävä kokemus. Untappdiin 3.25/5.

Lasso Härski & Sörsselssön – miksi? MIKSI?

Joku oli tuonut Jaskankin parjaama Lasson lanseeraamaa pahvivettä, eli Härski & Sörsselssön -lageria, jota piti tietenkin maistaa. Eipä se hääviä ollut. Ei oikeastaan ole oluesta mitään muuta sanottavaa kuin että blerggggh, olipa hyvä trollaus. Untappd 0.5/5.

Põhjala Porridge Bullet (Cellar Series) barley wine

Täytyi huuhdella härski olut alas jollain vähän maukkaammalla. Puuroluodin maistoin Harrysissä viime kesänä, joten olut oli tuttu, mutta maistoinpa silti uudelleen. Hyvärunkoinen, karamellimaltainen 11,9 prosenttinen barley wine. Untappd 4.5/5.

Stone Brewing Stone Tangerine Express IPA

Sitten oli tarjolla isompi pullo, jälleen tuttua olutta. Tästä Stonen appelsiinisesta tangeriinioluesta kirjoittelin jopa arviota tänne Huurteisen puolelle silloin kun sitä maistoin. Ei oikeastaan mitään lisättävää tälläkään maistokerralla, edelleen hyvä, katkerohumalaisen appelsiininen IPA.

Hiisi Kojufylleri, sour ale

Vähän uudempaa Hiisin matskua, 4,5 prosenttista hollantilaisen Borg Brugghús-panimon kanssa kollabona toteutettua sour alea. Humaloitu Enigmalla. Hapanta, lievää suolaisuutta, yrttisyyttä, hedelmää. Hyvä, kelpo sour. Oluen nimi on muuten ”kalsarikännit” islanniksi. Untappdiin paukahti kolmepuoli.

Sonnisaari Aasi, stout

Oulu poikien 7% stouttia tarjolla seuraavaksi. Tästä oluesta ei löytynyt mitään moitittavaa, mutta ei oikeastaan mitään ihmeellistäkään. Oikein tyylipuhdas stout, sellainen kuin stoutin olla pitää. Eli kahvista paahdetta, hyvää humalointia. En tiedä kaipasinko tässä vaiheessa jotain lisää, mutta tämä ei ollut mikään kovin ihmeellinen stout – siinä sen salaisuus varmaan piileekin.

En ole ennen nähnyt Tuopillisen Jounin antavan oluelle täysiä pisteitä, joten pakko olla hyvä ainakin hanaversiona. Itse pistin 3.75/5.

Stone Brewing 20th Anniversary Encore Series: Stone 12th Anniversary Bitter Chocolate Oatmeal Stout

Stonelta oli toinenkin olut, tällä kertaa juhlastouttia. Odotukset olivat suuret, hieno on nimikin. Siksi saikin hieman pettyä, sillä runko oli hieman laiska ja maku lyhyt, vaikka mallas tuleekin hyvin esiin. Juotava, mutta hämmästelen että juhlaolut näinkin köykäisen oloinen. Kolmepuolikas.

Tynnyrissä Kypsynyt Iku-Turso, stout

Sokkarin Alkosta ei tätä löytynyt (ainoastaan Keljo ja Seppälä), joten oli jäänyt minulta vielä maistamatta. Tarulla oli mukana pullollinen, joten analysoimme porukalla. Tynnyrin makua, hieman paahteista mallasta. Oikein täyteläinen, pehmeä, kahvinen. Aivan eri maata perinteiseen Iku Tursoon verrattuna. En oikein vielä osaa sanoa miten paljon pidin, mutta sen tiedän että alkuperäistä Iku Tursoa tämä ei pieksä. Nelkku.

Homunculus Lupus, tupla IPA

Tuli välissä aiemmin puheeksi Humulus Lupuksen variaatio, Homunculus Lupus. Ensimmäisenä mainittu sattuu olemaan lemppari-IPAni Hiisiltä, joten varovaisesti tiedustelin saattuuko panimolla olemaan vielä maistettavana. Suurin osa oli kuulemma lähtenyt ravintolatarjoiluun, mutta Tatun parempi puolisko pistikin sitten yllätyksekseni jostain jemmasta kylmään, joten pääsin kuin pääsinkin maistamaan vielä saman illan aikana.

Olut maistui tutulta, mutta ehkä hieman hillitymmältä. Katkerohumalat eivät tässä puskeneet niin paljon kuin veljessään, mutta ehkä se olikin tarkoitus. Pidän nimenomaan Humulus Lupuksen purevuudesta, joten se ehkä vielä vie voiton minun mittapuussanikin. Jonkinlaista happamuutta olin maistavinani myös. Homunculus Lupus on oikein hyvä tuplis kuitenkin, ei mittään vikkaa.

Lähdön paikka

Sitten olikin jo aika poistua taksiautolla takaisin keskustaan. Visiitti jäi muutamaan tuntiin, mutta oli jälleen lyhkäistä aikaa mukavampi, pitkästä aikaa. Panimo on mukavasti taas kasvanut niin oluillaan kuin laitteistollaankin.

Tässä vaiheessa haluan kiittää vuodesta 2017 Hiisiä sekä kaikkia muunmuassa uudenvuoden kekkereissä mukana olleille, olutmaistiaisten tarjoajille, Olutsataman väelle, Pommille ja kaikkia teitä, jotka unohdin.

Hiisi kirjoitti hiljattain myös vuoden 2017 muistelmat, jotka löytyvät tämän linkin takaa sekä tästä alta, jos sattuvat jostain syystä netistä katoamaan:

Kokosimme vuoden 2017 kuulumisia kokonaisuudeksi. Ja ennen kuin kysyt – kyllä, vuosi 2016 jäikin välissä laajemmin kertaamatta.

Katohan vuan, semmosta sattuu!

2017, kippis sille..!

Vuosi 2017 alkoi hyvillä uutisilla, kun HIISI valittiin toista kertaa putkeen parhaaksi suomalaiseksi panimoksi Olutoppaalla. Suuret kiitokset äänestäjille tunnustuksesta sekä vuoden 2016, että vuoden 2015 osalta..!

Otettuina huomiosta päätimme myös että tämä ei jää tähän – nopeat yhteydet kahteen muuhun voittajaan, Pien-olutkauppaan ja One Pint-ravintolaan Helsingissä. Syntyi Gosebump.

Gosebumpin vastaanotto oli vallan huikea, ja rikoskumppaneita tavattiin keväällä vielä lahden toisella puolen, Tallinnan Craft Beer Weekendillä. Kiitokset muuten tässä vaiheessa myös ystävillemme Põhjalalla, visiitti oli antoisa.

Tallinnassa alettiin hieroa myös muita kollabo-suunnitelmia. Hieromista riitti, ja tänä vuonna ei varmasti hidastettu yhteistyötahtia – päinvastoin. Oudompiin kollabo-aineksiin kuului tännä vuonna mm. maitorahka ja korvapuustit, mutta syntyi vuonna 2017 vähän perinteisempiäkin juttuja. Suuret kiitokset aiemmin mainittujen tahojen lisäksi kollabohommista myös seuraaville: Coolhead, Fiskars, Ägräs, Mathildedal, Kimito, Maistila, Tanker, Borg, Ohrana, 8-Bit, Kaffa Roastery, Naughty BRGR, Ruohonjuuri. Jos tässä panijoilta jotain unohtui niin elekää olko vihaisia – suuret kiitokset ihan kaikille!

Oli muuten toistaiseksi paras festarikesä! Monella tapaa tuntui että meno parani huomattavasti entisestään, ja erityiskiitokset järjestäjille siitä että #ruokapuoli nostettiin enemmän framille. We likey. Siitä kiitokset esim. Olutsatama, Craft Beer Helsinki, Olutexpo, ja monet muut. Vuonna 2018 vieläkin kovempaa.

Kesällä koitti paitsi olutfestarisesonki, myös Hiisin erä #500, Itse. Ajateltiin että tässä kohtaa edustetaan kaikkea sitä mitä Hiisi tykkää tehdä. Oli villiä, oli marjaa, oli kokeellista – ja tänä kesänä tehtiinkin kieltämättä rutkasti souria!

Kesällä saatiin myös kovaa tunnustusta, kun Suomen Paras Olut 2017 -kilpailu ratkottiin Rautatientorilla. Suomen Paras Marja-, Hapan- tai Hedelmäolut painettiin Hiisillä: Donut Island Andrea, Hapankirsikka Berliner Weisse. Eikä homma jäänyt siihen. Myös Suomen Paras Stout löytyi Jyväskylästä, kun Iku-Turso kruunattiin voittajaksi..!

Melkoista, tuumattiin siinä.

Iku-Turso oli alkujaan vuonna 2014 Hiisin juhlaisa eränumero 100. Tuolloin kysyimme Facebook-seuraajiltamme mitä tarttis tehdä, ja tämän historian myötä olemme kokeneet Iku-Turson aina vähän spessumpana tapauksena. Koska kannuste tuli seuraajiltamme, päätimme antaa jotain myös takaisin: kotioluen harrastajat voivatkin löytää Tursolle reseptin vaikkapa täältä.

Vuonna 2017 tehtiin myös tynnyrihommia. Uudenvuodenyönä keitetyn perinteisen Ikiiurson lisäksi tynnyriin pääsi vastikää Suomen Parhaaksi kruunattu Iku-Turso, vuoden 2017 vuosikertana. Samalla selvitettiin montako tynnyriä mahtuu biokaasu-Dobloon. Vastaus on neljä.

Talvemmalla näitä tynnyreitä sitten tyhjenneltiin, ja viimeisiä kypsyttelyn tuloksia voikin noukkia loppuvuoden 2017 aikana Alkon hyllyiltä. Jatkon suhteen todettakoon että tynnyrihommat #kiinnostaa.

Kiitokset kaikille matkalla mukana olleille! Hiljennymme tältä erää tähän, uuden vuoden Ikiiurso ei odota.

– HIISI –

Niin ja vielä, ennen vuoden vaihtumista maistoin vielä tällaisen (arvioni):

Lempparipanimoni (Hiisin) tarina jatkuu entistä menestyksekkäämpänä vuonna 2018. Hyvää tätä vuotta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *