Tänä(kin) vuonna sain kutsun Panimo Hiisille viettämään vuodenvaihtajaisia. Vaikka käyntini tällä(kin) kertaa rajoittui enemmänkin ihmettelyyn, otin silti pienesti muistiinpanoja ainakin juoduista oluista, jos ei muusta. Viimekin vuonna kirjoitin perinteisen uuden vuoden bloggauksen visiitistä.

Viime vuonna tehtiin imperial stouttia, joka osoittautui Ikii Ursoksi, Jyväskylän stouteista lemppareikseni. Olen sitä ny kolme kertaa päässyt nauttimaan, viimeksi löytyi Red Neckistä. Kerrankin tätä imppistouttia on ollut aika laajasti saatavilla, mm. Vihreässä Haltiattaressa, Harry’sissä, Redneckissä ja Mustassa Kynnyksessä. Tuurilla saattaa vielä löytyä jostain. Virallisesti se on kuitenkin loppu, joten oli aika tehdä lisää, sillä tuo olut on mahottoman hyvvöö! Mm. Olutkellarilla hyvä, tiivis arvio tästä tuotteesta.

Tupaan tultuani ensivaikutelma oli jälleen taattu kun laskiessani takin naulakkoon, se otti ja kaatui pitkin poikin. No, naulakko oli muutenkin aivan p*ska, eikä kestänyt painoa. Pöydät notkuivat ruokaa, joten aloitin siitä helpommasta päästä, syömisellä.

Paikalla oli panimolaisten Tatun, Tatun veljen ja Mikon lisäksi hirvittävän paljon porukkaa, vaikka osa kutsutuista ilmoitti estyvänsä. Vierailijoihin lukeutui niistä, jotka välittömästi tunnistin, Vihreästä Haltiattaresta monelle ainakin kasvokertoimelta tuttu Olutkulttuuriseuran presidentti ja perustaja Sampo Välimaa, oluen sekatyöläinen ja myöskin Olutkulttuuriseuran varajäsen Hermanni Hammarén, oluen sekatyöläinen Double Alen Aleksi A, panimon entinen työntekijä ja tuttavani Jukka, kotiolutpanimo Panimo Duunin kaksikko, T-BBQ smoker-kaksikko, johon lukeutuu Paahtimo Papun Ristopekka Piirainen ja T*mun kastikkeesta tutun Teemu Peltonen. Näin sivuhuomiona, olen netissä aktiivinen, mutta tällaisissa jäsenmääriltään eläväisemmissä livetilanteissa suorastaan auttamattoman introvertti. Pitäisi viettää enemmän aikaa tiluksilla niin osaisi olla enemmän sinut itsensä kanssa – ristiriita itsessään.

Panimo Hiisi Inki

Kun rohkenin olutta maistamaan, käteen tarttui varsin tuttu Inki, joka on mielestäni inkiväärioluiden aateliaa ja ”oleskeluolut” parhaimmillaan. Tämä oli maistokerroista ehkä neljäs. Aina yhtä raikas, inkiväärinen, 50 ibuinen pale. Toimii hyvin BBQ-ruoan palanpainikkeena.

Panimo Tuju Sessio IPA

Aleksi oli tuonut tuoreen lappeenrantalaisen panimoyhtiön Tujun olutta maisteltavaksi. En ollut vielä Tujusta ehtinyt kuulla, mutta he ovatkin aloittaneet oluiden aktiivisen kuljetuksen vasta marras-joulukuussa.

Olut on melko samea ulkonäöltä ja sisältää hieman sedementtiä. Kuulemma hyvin pullossa vielä käyvä. Ensimaisto tuntuikin jotenkin hieman raa’alta ja maku oli hyvin samean suuntaan, lyhyt mutta ihan kelpo humalainen. Jostain syystä jäi kovin vaisu kuva tästä oluesta. Juotava ja raikas, mutta maku on saman tien poissa ja voimakkaampaa ipamaista katkeruutta jäin kovasti kaipaamaan.

Panimo Duuni West Coast

Pöytään nostettiin laadukasta kotiolutta tekevän Panimo Duunin olut, josta sain maistiaisen. En ole Duunin oluita vielä päässyt maistamaan ja kaksikko ehti aiemmin jo lähteä, joten insightit tästä oluesta jäivät paitsioon. Kyseessä ”West coast” -niminen tuote, maun perusteella pale ale. Raikas, lyhyt ja kelpo juotava. Sopisi loistavaksi ”oleskeluolueksi” pienen maiston perusteella. Tätä pystyi heti peräkkäisenä maistona vertaamaan Tujun sessio-olueen ja mielestäni tämä Duunin on paljon parempi.

Santa’s Little Helper (2010)

Pöydässä oli harvinaista herkkua, peräti kuusi vuotta kypsynyttä belgialaista strong alea, alkuperäiseltä alkoholipitoisuudeltaan 10.9 %, mutta kypsytyksen myötä varmaan vähän enemmän. Kosolti pähkinää, rommirusinaa, toffeeta, luumua. Maisto maistolta parempaa ja monipuolisempaa. Ei oikein pysty sanat kuvailemaan tätä olutta, enkä siksi enempiä muistiinpanoja kirjoittanutkaan vaan myhäilin tyytyväisenä maistolasi kädessä.

Seuraavana otin pienen lasillisen Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbockia, jota en jostain syystä koko vuonna tullut maistaneeksi. Yhä hyvää, savukinkkuista saksalaista perinnelaatua. En tästä sen kummempaa arviota kirjoita, sillä vähän liiankin tuttu olut, monen joulun laatikollisen myötä. Nam nam.

Hornbeer Vladimir P

Aleksi oli tuonut mukanaan suoranaisen helmen, noin vuoden kypsyneen tanskalaisen mikrobryggerin eli pienpanimon Hornbeerin Vladimir P ”Triple-Russian XXL Imperial Stoutin”.

Oluen virallinen kuvaus / etiketti:

Vladimir P er en Triple-Russian XXL Imperial Stout – en helt ny ølkategori, brygget med uendelig stor respekt for den populære præsident, der uegennyttigt satser al sin energi på at gennemføre upopulære beslutninger. Det er egenskaber som befolkningen generelt savner hos politikere overalt på kloden. Men også den store grad af empati, der bliver udvist, når mindretal skal beskyttes. Hvordan han med beslutsomhed annekterer landområder med mindretal, der udviser sympati for den karismatiske præsident. Præcis som han beskytter det lille mindretal af nationens egne mænd, der synes bedre om andre af nationens mænd, end de synes om Petruska og Varushka. En tur bag tremmerfår dem som regel på bedre tanker. Så vestens politikere kan sandelig lære noget her. Det er nok derfor de nu er sure. Vladimir P er en naturlig arvtager for Tsarina Katarinas foretrukne Russian Imperial Stout på 8,2% fra Hornbeer. Det er 100 år siden, godt og vel. Hun var ikke just kendt for sine demokratiske tilbøjeligheder. Var lidt kold, kolerisk og beregnende. Men når hun kunne drikke en Russian Imperial Stout, så må tiden nu være til en Triple-Russian XXL Imperial Stout på 12%.

Google translator käänsi tämän aika hyvin enkuksi:

Vladimir P is a Triple-Russian XXL Imperial Stout – a brand new beer style, brewed with infinite respect for the popular president who unselfishly rates all its energy to implement unpopular decisions. These are characteristics that people generally miss politicians across the globe. But also the high degree of empathy that are expelled when minorities must be protected. How he with determination annexation rural areas with minority who exhibit sympathy for the charismatic president. Just as he protects the small minority of the nation’s own men who think better of others of the nation’s men than they think about Petrushka and Varushka. A trip behind tremmerfår them usually thought better of it. So western politicians can certainly learn something here. That is probably why they now are acidic. Vladimir P is a natural successor for Tsarina Catherine’s favorite Russian Imperial Stout at 8.2% from Hornbeer. It is 100 years ago, well over. She was not exactly known for its Democratic leanings. Was a little cold, choleric and calculating. But when she could drink a Russian Imperial Stout, then time will now be a Triple-Russian XXL Imperial Stout of 12%.

Eniten pullossa huvitti parasta ennen -päiväys ”3. verdenskrig”, eli kolmas maailmansota. Aleksi sanoikin osuvasti, että koska vuosi vaihtuu ja Donald Trump nousee valtaan parin viikon päästä, olut on paras juoda nyt pois ennen kuin menee vanhaksi.

Erittäin hyvä imperial stout, todella voimakasta ja hyökkäävää kahvia, paahdetta, tervaa ja salmiakkia. Nämä pienen lasillisen perusteella sain kiinni, mutta olut on varmasti vielä tätäkin monipuolisempi ja antoisampi rauhassa juotuna. Kiitos AA maistiaisesta.

Loppusanat

Hiisiläisten stashissa olisi ollut varmaan muutakin ja olisin mielelläni jäänyt koko illaksi katsomaan mörköoluen panoa, mutta kahdeksan jälkeen lähdin kotiin jatkamaan, sillä olin luvannut tyttärelleni että tulen ajoissa katsomaan raketteja. Joskus olut-, perhe- ja yritystouhujen yhteensovittaminen on hieman haasteellista, mutta tänä uutenavuotena nivoutui päivä aika kivasti yhteen.

Kiitos kutsusta ja kun sain pistäytyä! menestyksekästä vuotta 2017 Hiisille ja kaikille muillekin mukana olijoille. Juokaamme hyvää olutta vastedeskin.

50 lukukertaa.