Varsinaisissa olutpiireissä en ole oikeastaan kunnolla kerinnyt mukana olemaan, vaikka mielenkiintoa on riittänyt rutkastikin. Vaikka olen maistellut olusia jo reilut viitisen vuotta, en koe vielä olevani ”skenessä”, vaikka monet minut tietävätkin. Varsinkin ”ura” olutbloggarina on vielä aluillaan ja harmillisen vähän on tullut nyt loppuvuodesta kirjoiteltua. Vaikka harrasteluni oluen parissa on useinkin melko randomia, sen sijaan Mika Laitisen nimi on tullut muutamaan otteeseen vastaan.

Kotiolutta työstävän Jyskän panimon takana oleva mies on piireissä arvostettu konkari, joka on pannut omaa olutta vuodesta 1998, jolloin itse olin mistään mitään tietämätön kymmenvuotias kirjoittamista ja tietokoneita harrastava nörttipoika. Kotioluenpanijoista Mikaa ennen olen tavannut kasvotusten vain Reservin Olutmestari-tittelistä kilpailleet turkulaisen Sampo Järven ja jyväskyläläisen Ukonmalja-kotipanimoa pitävän Tommi Särkän. Tommin oluita sain maistoon vielä jälkikäteenkin, mutta tuolloin minulla ei ollut vielä olutblogia tulilla. Tommin Ragnarök Milk Stout pieksää kaikki muut tähän asti maistamani Milk Stoutit sata-nolla.

Mikan touhuilu kiinnosti myös ihan paikallisesta syystä, olen nimittäin asunut Jyskässä elämäni ensimmäiset kahdeksantoista vuotta. Tunnen paikan jokaisen kulman ja kolkan. Jyskä oli kuulemma aikoinaan Jyväskylän keskusta, silloin kaupungin perustamisen aikaan 1800-1900-luvun taitteessa, korjatkaa jos olen väärässä.

Lehtijuttu Mikasta, klikkaa isommaksi.

Viimeistään jyväskyläläisen Olutkellarin J-P ”Bier Baron” Jylhän Jyskän Panimon olutarviot kiinnittivät jälleen huomion ja päätin spontaanisti ottaa Mikaan yhteyttä. Työkiireiltäni kerkesin hänet tapaamaan ennen joululomille lompsimista ja legendan ja untuvikon kohdatessa tuli myös muutama sana vaihdettuakin. Sain mukaani erän olusia, jotka jäivät sitten odottamaan parempaa hetkeä.

Lehtijuttu vuodelta 2009, klikkaa isommaksi.

Nyt hetki on koittanut. Tästä lähtee Jyskän Panimon kotiolutsarjan ensimmäinen osa. On vuoden viimeinen päivä ja aikaa tätä vuotta 2014 on enää kolmisen varttia. Tokko ehdin arvion kirjoittamaan edes tänä vuonna.

Oli hieman vaikeaa valita ensimmäinen olut maiseltavaksi, sillä kaikki kuulostivat niin hyvältä. Valitsin kuitenkin vuoden viimeisen päivän kunniaksi lempiolutlajini edustajan, imperiaalin stoutin.

Jyskän Panimon Imperial Stout 2014 kaatuu lasiin melko helposti, jättäen mukavan noin parin sentin vaahdon jälkeensä. Oluen tekijä itse kuvailee olutta seuraavasti:

Jyskän perinteinen imperial stout. Tässä erässä paahtuneisuutta ja katkeruutta on silitetty pehmeämmäksi. Paahtuneisuus tulee paahdetusta ohrasta sekä kahdesta tummasta maltaasta, joista toisen olen itse paahtanut uunissa (brown malt). Pantu 30.12.2013, alkoholia 9,5 %.

Tuoksu on miellyttävän paahteinen, yllättävän voimakas. Voimakasta maltaisuutta ja etenkin kahvisuutta havaittavissa runsain määrin. Harvemmin tulee näin hyväntuoksuista stouttia vastaan. Kahvisuus on tämän oluen tuoksussa sellaista, jota en ole koskaan aiemmin pelkässä tuoksussa kokenut. Kehtaako tätä edes maistaa, niin hyvältä vaikuttaa.

Maultaan olut on syvän paahteinen, kahvinen ja kosolti suklaisuuttakin tulee esiin. Katkerot jäävät mukavasti kutkuttelemaan kitalakeen. Salmiakkisuutta, pientä mukavaa lämmintä poltetta, alkoholisuuden kuitenkin jäädessä erittäin positiivisen mukavasti taka-alalle. Tässä on imperial stout, josta minä pidän erittäin paljon. Erittäin maukas ja juhlallinen olut, joka pieksee monet muut maistamani kaupalliset imperiaalit stoutit kevyesti. Tämä on hieno, hidas, nautinnollinen olut, joka sopii odotetusti hyvin juhlahetkiin, kuten uuden vuoden viettoon juuri nyt.

Tästä oluesta on tietääkseni aiemmin kirjoittanut vain Olutkellari.

Kiitos Mikalle pullosta ja oikein hyvää uutta vuotta!

Nautinnollinen imperial stout.