On jälleen perjantai ja aika maistella uusia ölppösiä. Sain ennen joulua Keski-Suomen palkintoja niittäneeltä kotipanijalta, Jyskän panimomestarilta Laitisen Mikalta muutaman pullon varastooni maistelua varten ja tänään tuntui oikealta valita toinen pullo maistoon. Koska illan repertuaariini kuului Linkosuon ruislastuja, valitsin puoliksi alitajuisesti Jyskän ruisoluen nimeltään Raivain, vuosimallia 2014 – koko nimeltään siis Raivain 2014.

Barley wine -tyylinen ruisolut. Pääosassa on kolme eri ruismallasta ja lämmittävät käymisasromit. Pantu tammikuussa 2014, alkoholia 10 %.

Kuulostaa jo valmiiksi hyvältä. Jos kotiolutta tuottava Jyskän Panimo on entuudestaan tuntematon, kannattaa lukea uuden vuoden aattona kirjoittamani ensimmäinen osa, jossa ennen arviota pieni pohjustus myös Jyskän panimon historiasta, joka henkilöityy luonnollisesti vahvasti matematiikan tohtori Mika Laitiseen.

Nappaan tähän väliin vielä Mikan kommentin J-P:n arvion yhteydestä (referoin Olutkellariin, koska muut eivät ole näistä oluista tietääkseni vielä arvioita kirjoittaneet):

Tavoitteena tässä oluessa oli manata esiin rukiin maku mahdollisimman voimakkaana, mutta silti lempeänä. En tätä tehdessäni ajatellut sahtia, mutta motivaationa oli kylläkin suomalaiskansallisen rukiin maun pulloon säilöminen. Ymmärrän sahtiassosiaatiot hyvin, sillä ruis on useimmissa sahdeissa voimakkaasti esillä ja tämäntyylisissä oluissa monenlaiset hedelmäiset käymisaromit kuuluvat asiaan, vaikkakin tässä pyrin pitämään hedelmäisyyden hillittynä, jotta ruis tulisi paremmin esiin. Tällaisissa hyvin täyteläisissä oluissa pidän itse hyvin matalasta hiilidioksipitoisuudesta, mutta joillekin se voi olla yllättävä poikkeama oluenvalmistuksen perinteestä.

Oranssihtavankuultava kirkas pähkinänruskea neste kaatuu lasiin vaahtoamatta juuri laisinkaan. Tuoksultaan olut on pehmeä, rukiinen, maltainen. Aistisinko pientä makeutta, mutta tähän tuoksu minun erottelukyvylläni jää. Barley winet itselleni vielä vaikeammin lähestyttävä tyylilaji, mutta tuoksu on kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä. Jotain hedelmäisyyden ja marjaisuuden välimaastossa aavistaisin tuoksussa myös olevan. Tuoreus ja raikkaus tuovat puutarhan mieleen.

Lempeää ja täyteläistä ruista, erittäin kuivaa kurkunpäätä kutkuttelevaa hedelmäistä marjaisuutta. Minun makuaistini kallistuu enemmän marjaisuuden puolelle jostain syystä. Haastava, mutta tasapainoisen pehmeä olut. Jälkimaussa ilmenee pieni lämmittävä polte, joka vihjaa alkoholin olemassaolosta. Vähän hiilihappoja, paljon voltteja. Hammock soittaa rauhaisaa ambienttia taustalla. Rauhoittava on olutkin. Kuten edellinenkin Jyskän olut, tämäkin tuntuu arvokkaalta, jopa ruhtinaalliselta. Pistää kaiholla muistelemaan menetettyä kotitaloani Paronintiellä. Hyvänmakuinen vahva olut. Haastava, mutta herkullinen.

Hieno rukiinen barley wine synnyinseuduiltani.