Panimo Hiisillä järjestettiin viime lauantaina hapanolutiltama, jonne oli kutsuttu olutskenen väkeä laidasta laitaan. Panimon sour-kokeilut starttasivat oikeastaan syyskuussa 2015 järjestetyn One Sour Nightin myötä, jonka jälkeen panimolta on nähty mitä mahtavempia bretta- sour- ja wild ale -olutkokeiluja. Tälläkin kertaa tarjolla oli souria ja vähän muutakin. Heti viikonlopun jälkeen sairastuin flunssaan, johon sisältyi kova kuume, joten luonnollisesti raportaasini hieman viivästyi.

Porukkaa oli ollut panimolla pitkin päivää ja itse pääsin paikalle perheen sairastelun myötä vasta illan muuttuessa yöksi. Yhdeksän ja kymmenen välissä ei kuitenkaan ollut vielä liian myöhäistä, sillä tiedettiin, että aika ei ollut isolla osasta porukasta kortilla. Tälläkin kertaa Hiisi lähti tekemään olutta, tällä kertaa Gosea, jonka valmistuksen ensimmäinen vaihe oli jätetty sammioon hapattumaan yön yli, ennen kuin saavuin paikalle.

Olut tehtiin yhteistyössä Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevan olutravintola One Pintin sekä olutkauppa Pienen kanssa. Hiisi voitti jälleen Olutoppaan Suomen Vuoden Panimo -palkinnon, One Pint sen sijaan vuoden olutravintola ja Pien vuoden olutkauppa -palkinnon.

Paikan päällä oli huomattavasti enemmän väkeä kuin viime kerralla, mutta tapahtumaa myös taidettiin suunnitella enemmän. Mukana oli hiisiläisten, One Pintin ja Pienen lisäksi Cool Head Brewin Pietari, 8-bit brewing panimoa pystyyn laittamassa oleva Jason ja Elina (Olutkellarin blogissa lisää tietoa), sekä paikallinen olutbloggarikollega, Olutkellarin J-P.

Lauteilla oli juuri aloittanut paikallinen kahden miehen orkesteri Herpertti, joka on vetänyt popup-keikkoja jyväskyläläisissä kapakissa. Musiikki osui ja upposi humoristisuudellaan. Aina siistiä nähdä, miten kahdesta miehestä voi lähteä niin paljon ääntä. Musiikin lomassa oli aika siirtyä oluisiin. Oluita tuli maistettua niin monta, että arviot jäävät tälläkin kertaa pintapuolisiksi muistiinpanojen puutteessa.

Humalove / Browar Wąsosz Hapan hedelmäsour

Ensimmäisenä maistoin omaa tuliaistani, joka muuttui enemmänkin startteriksi siinä vaiheessa kun tajusin että tosiaan Pien on tuonut samaa olutta mukaan pullotolkulla. Kyseessä on suomalaisen Humaloven ja puolalaisen Browar Wąsoszin yhteistyöolut.

Maku jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta 4,6 % souriksi oikein juotava. Odotin paljon enemmän sitä hedelmäisyyttä ja happamuutta mitä pullon etiketti antoi ymmärtää.

Panimo Hiisi Comfortably Plum

Tästä saimme Mikolta hieman lisätietoakin. Kyseessä on luumuinen, vielä maistovaiheessa suhteellisen nuori, neljän kuukauden ikäinen olut, jonka tyyli on sour tai wild ale, kuinka sen nyt haluaakaan mieltää. Vierre oli oluessa täysin humaloimaton, maustettu ainoastaan kamomillalla ja käynyt viinitynnyrissä semispontaanisti. Luumu sekä tynnyrin ominaisuudet luovat oluen happamuuden. Miellyttävän tasapainoinen, luumuinen sour. Pidin kovasti. Alkoholia 6,9 % verran.

Panimo Hiisi Pirunpelto

Sitten mentiin vähän ohisektoriin soureista hetkeksi, mutta 6,5 prosenttinen Pirunpelto oli jäänyt aiemmin maistamatta, joten piti maistaa kun tilaisuus tuli. Bock ei ole suosikkityylejäni, eikä Nikulator dobbelbockin jälkeen mikään muu bock (tai dobbelbock) ole enää tuntunut samalta. Tämä olut oli oikein juotava ja parani lämmetessään, mutta rungosta olisi silti odottanut vähän tukevampaa. Ei silti hassumpi bock.

Panimo Hiisi Pecko (2017)

Tuoretta Peckoa oli pakko maistaa. Tämä 6,3%, brettainen olut on ollut yksi suosikeistani siitä lähtien kun Hiisi pullotti sitä ensimmäisen kerran. Hirveän usein en juo samaa olutta uudestaan, mutta tämä toimii näistä ”erikoisemmista” joka kerta. Taisi olla kuudes maistokerta.

Pekko-humalaa shoukeissaava vaalea, raikas ale. Katkeroinnin sijaan pääpaino on aromihumaloinnissa sekä brettahiivojen monimuotoisessa ja ajan myötä kehittyvässä maku- ja aromimaailmassa.

PECKO – Panimo Hiisi

De Struise Brouwers Gruuthuse

Gruit on itselleni vielä uusi olutlaji. Kyseessä on vanha tyyli, jossa humalia korvataan yrteillä. De Struise on belgialainen, Oostvleterenissä vuonna 2001 perustettu pienpanimo, jolla ei ole belgialaiseen tyyliin kovin massiivista määrää oluita, vaan laatu korvaa määrän. Gruuthuse on kuusiprosenttinen gruit ale, joka on kuivahko, jännän kirpeä, yllättävänkin lyhyt maultaan. Luonnehtisin hämmentäväksi. Raikas ja helposti juotava kuitenkin.

Saison Dupont Cuvée Dry Hopping

Saison Dupontin ”normiversiota” löytyy Alkonkin hyllyltä, mutta kuivahumaloitua cuveeta en ollut aiemmin maistanut. Hyvä, hapan, kuiva saison, josta jäi muistiinpanojen lisäksi jopa checkinkin tekemättä.

Takatalo & Tompuri Kaski Kylmäsavulager

Pidän savuoluista, etenkin Aecht Schlenkerlan kuuluisista bockeista. Saksalaisiin, paksumpiin oluttyyleihin savuisuus sopiikin erinomaisesti. En tiedä onko se vain lager-tyylilaji, mutta tämä olut oli omaan makuuni aivan liian ohkainen. Jotain outoa sivumakuakin aistin.

Savuisuus on oluessa parhaimmillaan vallitseva elementti, mutta tässä se jäi lähes paitsioon. Yksinkertaisesti liian kevyt runko, tai sitten olen vain tottunut vahvempiin savuoluisiin. Maitokauppavahvuisuus selkeä puute tässä oluessa.

Cool Head Brew 2Sula Mango Sour

Cool Headin Pietari oli tehnyt ”mahdollisimman mangomehulta maistuvan oluen” ja sitä 2Sula mango kirjaimellisesti olikin. Satun pitämään mangosta ja tämähän oli erittäin hyvä, yksi illan parhaista, ellei jopa paras.

Panimo Hiisi / Donut Island Brewing Frisco Disco

Disco Frisco on 6,2 prosenttinen ns. single hop IPA, jossa on käytetty pelkästään Citra-humalaa. Tämä sitruksinen humalalajike on tullut tutuksi ipoissa ja pale-oluissa. Tyylipuhdas suoritus, ei oikein moitittavaa, mutta ei herätä myöskään hurraahuutoja. Kuvailisin olutta oikein maistuvaksi oleskeluolueksi. Kävi sopivaan saumaan, sillä panimolla starttasin disko ihan valojen ja musiikin kera (Village People). Sitruksinen, saippuainen, hyvärunkoinen IPA, ei enempää eikä vähempää.

Van Moll / Tanker Brewery Animal Instinct

Virolaisen Tankerin ja hollantilaisen Van Mollin yhteistyössä tekemä IPA on hedelmäinen IPA, joka on ensimmäinen virolainen, jossa on käytetty Bruxellensis Trois -hiivaa, joka on käsittääkseni brettamainen hiiva, mutta ei kuitenkaan brettanomyces vaan saccharomyces. Semantiikkaa. Joka tapauksessa kenties parhaita ipoja, joita olen maistanut.

Pihamaan Sahti

Tarjolla oli myös sahtia, joten pitihän sitäkin sitten maistaa, vaikka henkilökohtaisesti en ole koskaan sahdeista innostunut. Yllätyin posiivisesti, vaikka onhan tämä Suomen arvostetuimpeja sahteja. Banaania, ylikypsää hedelmää, maukasta. Kannattaa lukea J-P:n ansiokas kirjoitus tästä sahdista.

Loppusanat

Illan viimeisistä maistiaisista, Tankerin Cloud Computing ja O’so Brewing Companyn Lupulin Psychosiksesta ei jäänyt minkäänlaisia muistiinpanoja, mutta hyviä olivat. Yömyssynä oli vielä tarjolla vanhaa kunnon vadelmamunkkistout Mustaa Munkkia, joka on yksi Hiisin/Donutin parhaita. Aiemmin porukka oli maistanut myös muunmuassa O’so Brewingin mustikkasouria, jota pääsin jo maistamaan paria viikkoa aikaisemmin Pommissa (Untappd checkin). Ilta jatkui pitkälle aamuyöhön hyvien keskustelujen ja olusten parissa. Loistoilta jälleen kerran, kiitos kuin sain olla mukana.

Kuva: J-P Jylhä, Olutkellari

Jos haluat kokonaisemman, syvemmän kuvan iltaman merkityksellisistä asioista, kannattaa lukea Olutkellarin mainio pidempi ja parempi kirjoitus iltamasta.

22 lukukertaa.