Ajattelin ensin, että sosiaalinen media ja muiden olutblogien seuraaminen riittäisi, mutta kiinnostus kasvoi niin suureksi, että päätin lopulta vihdoin perustaa oman olutblogin. Olen jahkaillut pidempään, koska itsekriittisyyteni saa usein vallan. Ja totta onkin, että en minä niin paljon oluesta tiedä, varsinkaan sen valmistuksesta. En ole mikään elitisti, eikä minusta sellaista tule, edes tämän blogin myötä.

Mistä ajatus olutblogin perustamiseen?

No, olut on minulle ikäänkuin eräänlainen ”keräilyharrastus”, kuten varmaankin monelle muullekin oluen harrastajalle. Ei fyysinen keräilyharrastus, eli en kerää pulloja tai korkkeja, vaikka niitäkin saattaa joskus jäädä lojumaan. Kyseessä on enemmänkin kokemusten, oivallusten, ideoiden ja makumaailmojen kerääminen ja vaaliminen. Ja ennen kaikkea nauttiminen. Hedonistisista lähtökohdista tässä ollaan liikenteessä.

@JaskanKaljat @Reittausblogi Mitä mieltä jos meikäläinen aloittaisi olutblogin? suunnitteilla olisi.

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) April 18, 2014

Jos ”vain” juon olutta, enkä kirjoita siitä tai jaa siitä mistään, kokemus menee ”hukkaan” ja olut vain kulkee elimistöni läpi, eikä kukaan saisi koskaan tietää vaikka jos tämä juotu olut sattuisikin olemaan jo valmiiksi sitä itseään. Olen todella monessa muussakin asiassa tätä mieltä. Esimerkiksi elokuviakaan en katsele vain katselemisen ilosta, vaan tykkään arvioida niitä leffablogiini mukavana harrastuksena samalla tietäen että joku toinen samankaltaisen maun omaava säästää aikaa ja vaivaa olla kokeilematta huonoa.

Oluen arviointi ja bloggaaminen

Untappd on kiva paikka keräillä ja tilastoida, mutta muutamaan lauseeseen ei saa kovin syvällistä purettua. Tuppaan kirjoittamaan ja mietiskelemään muutenkin, eikä oluelle ole mitään muuta paikkaa. Toisaalta, joskus pääni on niin kovin tyhjä ja makusteluni niin kovin heikkoa, että aina ei välttämättä tule mitään syvällistä sanottua olusistakaan. Mutta yhtä totuutta ei ole ja oluisiinkin on usein jokaisella se oma kuuluisa mielipide, makuasioistahan tässä puhutaan, kirjaimellisesti.

Mikään hifistelijä tai elitisti en tosiaan ole, joten en tule käyttämään mitään virallisia pisteytyksiä, vaan varmaankin kouluarvosanoilla mennään. Tulot eivät ole mitkään kovat, joten joku viikko saattaa jäädä oluet ostamattakin. Myöskään kellaria ei ole ja harvemmin kerään hirveää varastoa talteen. Toisaalta lähes aina on ainakin yksi olut jääkaapissa, jos ei mitään hienompaa niin hyvä pilsneri saunaa varten.

Oluet jaan kolmeen lokeroon karkeasti: bulkkioluet (perus karjalat ja muut suomipissat, joita juo vain seurana, jos tarjotaan, ei ole muuta tarjolla tai jos on kaveriporukalla jossain tai esim. musiikkifestareilla), saunaoluet (pilsner, lager, jotkut alet), erikoisoluet (hienot oluet, joiden vuoksi tätä blogia pääosin pidänkin).

Olen käynyt tasan yksillä olutfestareilla Jyväskylässä, kotikaupungissani, eli Olutonfestarit syksyllä 2013, jonne sain Twitterissä kutsun Panimo Hiideltä. Yksi hienoimpia saavutuksiani oluenharrastajana, vaikka en edes vielä tuolloin blogannut. Sitä kautta tutustuin myös Tommi Särkkään aka. Ukonmaljaan, joka menikin voittamaan milk stout-oluellaan, jota hehkutin festareilla maasta taivaisiin. Jos työltäni ja perhearjeltani kerkiän, tulen varmasti käymään olutfestareilla ja tekemään ihan kunnon reportaasia niistäkin. Ainakin haaveena olisi.

Blogin nimi ja ulkoasu

Nimi oli vaikeinta keksiä. Pyörittelin olut-sanan synonyymeja, mutta en oikein pidä sanasta ”kalja” tai ”bisse”. Ne ovat kuin ”muija” naisesta, eli vähän alentavaa ja ehkä jopa halventavaa tätä hienoa ainetta kohtaan. Huurteinen taas kertoo kylmän oluen koostumuksesta parhaimmillaan, eikä ole liian vakava ja domainkin oli vapaana. ”Rollen oluet” tms. olisi ehkä liian geneerinen. Mietin myös nimenä ”Humulus Lupus” (Humalan latinankielinen nimi), mutta se on liian pitkä.

Ulkoasuun en käyttänyt juurikaan aikaa. Vaikka rakentelen nettisivuja, tämän halusin nopeasti uunista ulos. Joskus kun on aikaa, toteutan tänne joitakin hienouksia, mutta siihen asti pysynee vähemmän aktiivisena sivuprojektina, jossa sisältö on keskiössä. Bloggaustahti voi olla alkuun hitaampi, sillä olen mies jolla on monta rautaa tulessa. Mutta tulipahan tehtyä.

Kuka?

Niin joo, meikäläinen. Olen 25-vuotias jyväskyläläinen, koko nimeltäni Roni Laukkarinen. Netissä ja kavereiden kesken minut tunnetaan Rollena. Olen netissä ja Twitterissä ollut pidempään melko aktiivinen, netti kun on suurimpia harrastuksiani, sekä myös työni. Olen yrittäjä omassa yrityksessäni Digitoimisto Dude Oy, jossa toteutan muunmuassa nettisivuja.

Oluesta kirjoittelinkin joku aika sitten henkilökohtaiseen blogiini otsikolla ”Olut harrastuksena – suhteeni alkoholiin”, mutta se sisältää stooria myös alkoholista yleisesti.

Olutta maistoin ensimmäisen kerran varmaan joskus 17-vuotiaana, enkä tykännyt. Karhulla, Lapin Kullalla, Karjalalla ja Koffilla mentiin ja nämä ovat aina olleet itselleni kovin luotaantyöntäviä tapauksia. Joi vain koska halpaa, maulla ei väliä. Harmillisesti mielipide rakentui sitten omallakin kohdalla jonkun aikaa ”kalja on pahaa” lausahduksen ympärille. Eipä tullut ajatelleeksi että olutta on monenlaista. Kunnes eräänä päivänä ostin Murphy’sia ja maailmani muuttui.

Erilaiseen olueen tutustuin ensimmäisen kerran nelisen vuotta sitten, jonka jälkeen olen tietoisesti ostanut joka kerta vähintään yhtä uutta erilaista olutta. Olut on siitä mukava harrastus, että erilaisia oluita löytyy aivan loputtomiin ja uusia syntyy koko ajan. Olutkulttuurissa on mahtavaa paikallisuus, oluen ympärillä pyörivät ihmiset, rehellinen käsityöläismeininki. Usein mukana on sanomaa, tunnelmaa ja rakkautta. Karsastan olutkorporaatioita, jotka tekevät tästä maailmasta kokemusköyhemmän paikan bulkkituote-rahasampojensa kanssa.

Untappdin mukaan oluita on tullut nautittua tällä hetkellä 400 erilaista parin vuoden aikana.

Mutta näihin aatoksiin ja tunnelmiin. Kirjoituksia voi tulla harvemmin kuin muihin blogeihin, koska päivittelen montaa muutakin blogia, mutta en ota stressiä vaan noudatan Reittausblogin neuvoa:

@JaskanKaljat @rolle Todellakin. Naputtelee sen verran kun jaksaa ja viitsii, ilman mitään paineita.

— Reittausblogi (@Reittausblogi) April 19, 2014