Oluenpanija ja olutkouluttaja Mikko Salmi kirjoitti olutpostissaan jokin aika sitten aiheesta ”Blogien sietämätön kepeys”. Koska Huurteisen kuvaus oli ensin ”Rollen kepeät olutarviot”, sanavalinta artikkelin otsikossa kiinnitti huomioni. Huurteinen näkyy olevan näköjään vielä tuolla nimellä olutblogien top100-listalla, mikä ei kuitenkaan haittaa, sillä melko kuvaavahan se on. Hakukoneoptimoidessani sivustoani muutin otsakkeen kuitenkin simppelimmäksi.

Ymmärrettävän kärkäs kirjoitus, Mikko Salmi. Satojen blogien lukijana en kuitenkaan oikein saanut otetta kirjoituksen takana olleesta mielipiteestä, sillä hyvin harvoin omia mielenkiinnon kohteita vastaavissa blogeissa tulee vastaan esimerkiksi erityisen surkeaa kielioppia tai kirjallisesti huonoja tai perustelemattomia arvioita. Koska tykkään vastata kritiikkiin kritiikillä, pureudun nyt kirjoitukseen pala palalta.

Nykyaikaa ovat kansalaisten näpyttelemät arviot milloin mistäkin. eikäsit mitää välii yhdys sanoista tai kieli opista. Muodista ja ruoasta tykkäävät blogata nuoret naiset, oluesta nuoret miehet. Ei järin kiinnostava lähtöasetelma.

Lukisin mielenkiinnolla naisten tai vaikkapa kuusikymppisenä olutharrastuksen aloittaneiden ajatuksia oluiden mauista. Saattaisi olla omaleimaista. Mutta ei. Olutbloggari on kaksi vuotta oluita harrastanut nuorimies. Bloginsa reunoilla hakusanamössöä, kännykkäkuvia keittiönpöydältä. Ja ollaan absoluuttisen objektiivisia. Eristetään ohraneste kaikista häiriötekijöistä, tuuletetaan keittiö, käsketään tyttöystävä pois ja tehdään analyysi. Mitä saadaan?

Tulee ensimmäisenä mieleen peruslaatuinen yli nelikymppisten kiukuttelu siitä kuinka maailma on muuttunut ja ei ennen näin. Tätä näkee lähes joka asiassa nykyään. Konservatiivisia mielipiteitä siitä miten nykymeno ei muka toimi.

Kuulostaa erehdyttävästi siltä, että kirjoittajalla ongelmana on enemmänkin kirjoittajien ikä kuin itse aihe, josta kirjoitetaan. Blogi ja bloggaaminen ovat jokseekin uusia käsitteitä, vieläkin.

Minusta taustaa sen verran, että aloitin bloggaamisen ”verkkopäiväkirjan” kirjoittamisella modeemilla jurnutellen vielä ollessani pojankloppi. Sitä ennen kirjoitin muistivihkoja ja päiväkirjoja täyteen erinäisiä tekstejä. Nykyään kirjoitan seitsemää blogia. Arvioita kirjoitan elokuvista ja oluesta. Joskus kirjoitin arvioita myös laitteista ja verkkosivuista. Ikää on 25 vuotta.

Oluita olen juonut varmaan vasta nelisen vuotta, arvioita kirjoittanut muutaman viikon (ennen blogia päivittelin muutaman vuoden Untappdiin juotuja oluita parin lauseen arvioilla). Jahkailin olutblogin perustamista pitkään vähän juuri näiden kysymysten äärellä – ”olenko mikään asiantuntija?”, ”onko minusta siihen?”, ”millainen on olutblogisti?”, ”tiedänkö oluesta tarpeeksi?” ja niin edelleen. Ensimmäisessä artikkelissani onkin lisää tietoa siitä mikä sai minut bloggaamaan oluesta, mutta jos Jaska ja Metsäjoen Harri antoivat Twitterissä siunauksensa, miksi ei? muutenkin mitä useampi näkökulma, sitä parempi.

Kaikenkarvaisia luonnehdintoja, monesti melkomoista huttua. Perustermistö on muilta opittua, joskus kekseliästä, usein jaarittelevaa adjektiivipöhnäilyä ja asioita, joita kyseissä oluessa ei edes ole.

Mutta se lienee ajan henki. Kaikki saavat leikkiä asiantuntijoita ja loistaa. Muodostetaan samanmielisten yhteisöjä, taputellaan kavereita olalle. Mihin niitä ammattitoimittajia muuten edes tarvittiin? Ei muuta kuin hataraa ja harkitsematonta twiittiä koko maailmalle.

Ai niin. Twitterkin on pahasta.

Tulee mieleen kun joskus taannoin leffa-arvioitani kritisoitiin Elitisti.netissä samaan tapaan ”liian kepeiksi” ja ”turhiksi”. Mielestäni tärkeämpää on kuitenkin sisältö. Olen lukenut lukuisia syvempiäkin analyyseja sekä olusista että elokuvista ja toisinaan huomannut että hyvin kirjoitetussa lyhyemmässä arviossa on usein enemmän asiaa. En väitä, että minun lyhyet arviot olisivat niitä ”hyviä”, enkä väitä että kaikki pidemmät analyysit olisivat huonoja.

On niitä joiden mielestä arviointi tulisi olla aina juuri tietynlaista kritiikkiä ja että kaikki eivät sovi arvottajiksi. Mikä määrittää asiantuntijan? mikä on riittävä kokemus ja mitä meriittejä tarvitaan että voi kutsua itseään kriitikoksi tai asiantuntijaksi? Minun mielestäni tietynlainen harrastuneisuus, sitoutuneisuus ja se, että faktat ovat enimmäkseen kohdillaan. Jostain on aina lähdettävä ja jostain on aina opittava eteenpäin. Kaikessa pystyy kehittymään, mutta hommasta ei pääse puusta pitkälle jos ei jostain aloita.

Tosiaan, mihin asiantuntijoita edes tarvittiin? Oliko niillä jokin koulutus? Käyttivätkö ne muitakin lähteitä kuin wikiä ja somea? Olivatko ne haastatelleet ihmisiä? Keränneet kokemuksia, vertailleet ja rajanneet oleellisen turhasta?

Mitään objektiivisuutta ei ole olemassakaan, sanoi eräs tuttu toimittaja kauan sitten. Ymmärsin sen vasta ajan kanssa. Ei ollut muuten edesmennyt oluttoimittajien pioneeri Unto Tikkanen. Häneltä opin sen sijaan mikä se kaikkein tärkein kysymys on. Miksi?

Auta, Unto! Miksi tavallinen tallaaja luulee, että hänen asiantuntemattomat jorinansa kiinnostavat? Miksi niitä julkaistaan jopa Hesarin sivuilla enenevässä määrin?

Kukaan ei synny asiantuntijaksi, vaan edelleen peräänkuulutan sitä että kaikki ovat lähteneet jostakin. Kenenkään jorinoita ei ole pakko kuunnella, eikä kaikkia tarvitsekaan miellyttää. Itse voin sanoa suoraan, että en tiedä oluesta vielä paljon mitään. Jotkut arviot menevät jopa metsäänkin. Usein ennen oluen valintaa luen oluesta muidenkin juttuja ja toisinaan olen samaa mieltä. Siinä ei ole mielestäni mitään vikaa.

Objektiivisuus on tämäntyyppisissä arvosteluissa harvinaista, joten kummastelen sitä että subjektiivisen mielipiteen arvostelun muodossa antaessa pitäisi kuitenkin olla jollain tapaa ”true” tai ”oikeassa”.

Jos peilataan taas itseen ”kepeänä olutblogistina”, en tällä mittapuulla olekaan asiantuntija, enkä oikeastaan koskaan luullut että ketään kiinnostaa. Hyvä jos jotain kiinnostaa, kuten tässä tapauksessa Mikko Salmea näköjään erittäin paljon.

Oikea kriittisyys vaatii pohjatyötä ja lukijaa kiehtovan jutun tekeminen edellyttää laajaa näkemystä aiheesta. Jäärä kun olen, kaipaan ajan kanssa tehtyjä, taustoitettuja ja kieliopillisesti siedettäviä juttuja oluesta. Onko niille tilausta, onko niille tekijöitä? Entä onko niille lukijoita minun lisäkseni?

Jos kepeät blogit ovat se, mikä kansaa kiinnostaa, niin sittenhän kaikki on hyvin. Ollaan ihanasti samaa mieltä. Söpösti somessa. Tykätään!

Elitismi nostaa jälleen päätään. Black metal -ihmisenä tiedän että melkein mikä tahansa voi olla feikkiä, teennäistä, poseria, turhaa. Jos kuuntelet Coldplayta, et saa kuunnella Bathorya, koska häpäiset koko genren. Kuulostaa ihan samankaltaiselta lapselliselta ulinalta.

Totaalisen karmeaa. Ennen vanhaan päiväkirjat (esiblogit) pidettiin visusti lukittuina, koska niiden oleellisin anti oli taata vuosien päästä herkullisen nolostuttavia lukuhetkiä niiden kirjoittajille. Ei muille.

Olen niitä, jotka kirjoittivat nettipäiväkirjaa 90-luvulla aivan julkisesti koko kansalle. Ettei jäänyt epäselväksi, en ottanut kirjoitusta millään lailla henkilökohtaisesti, päinvastoin – pidän sitä hieman lapsellisena, ristiriitaisena ja naurettavana.

Kiinnostaisi tietää mitä nämä totaalisen karmeat adjektiiveilla täytetyt kirotusvirheitä täynnä olevat höttöblogit ovat? Olutoppaan Top-100-listalta ei kovin montaa tällaista blogia mielestäni löydy.

Aiheesta toisaalla:

4 kommenttia

  1. Jussi

    Eikö tämä Mikko voisi jakaa omia mielipiteitään ja koittaa opettaa ihmisiä jotka viljelee adjektiivihöttöä? Tuo hänen blogikirjoitus antaa lapsellisen kuvan ja vahvistaa vain omahyväisen elitistin mielikuvaa. Kuulostaa että Mikolta tais puskea maailmalle harkitsematonta blogikirjoitusta.

    Vastaa
  2. Maltainen

    Perinteinen monologiin perustuva asiantuntijuus on menettänyt arvostustaan ja tilalle on tullut moniäänisempi ja keskustelevampi kulttuuri. Ihmiset kirjoittavat mitä haluavat, lukevat mitä haluavat ja arvostavat ketä haluavat. Vastaan purnaaminen auta mitään. Viinikirjoittajien keskuudessa tästä on puhuttu jo vuosia ja aina kun maailman johtava viinikriitikko Robert Parker mollaa bloggaajia, hän tuntuu menettävän arvovaltaansa lisää.

    Vastaa
    1. Rolle

      Näin se on. Kiitos kommentista.

      Vastaa
  3. Pullollinen

    Ikävää jos jotain haittaa kepeän painavaa asiantuntemusta täynnä olevat blogit. Ei kai ne voi kenenkään oikeaa asiantumusta asettaa kyseenalaiseksi.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.