Kävin viime viikon viikonloppuna ex tempore -reissulla Helsingissä parin oluthifistelijäkaverin kanssa. Vaikka olutkauppa Pien on ollut auki jo elokuusta 2016, en ole siellä vielä kerinnyt käymään. Tällä kertaa oli luppoaikaa ja päätin pistäytyä. Suomen laki sallii myydä vain alle 4,7 % rajan, mutta yleensä sourit ja goset pannaan muutenkin tuohon alkoholiprosenttiin ja niitä lähdinkin ensisijaisesti metsästämään. Silti, odotan että joku päivä Suomessakin voidaan avata alkoholipuoti ilman rajoja. Kaadu jo Alko!

Se siitä alkoholipolitiikasta, ehkä kirjoitan siitä joskus ihan kunnolla. Mukaanhan tarttui useampi pullo, enimmäkseen soureja, olenhan ollut niiden perään jo pienen tovin. Kuten Pien-visittikin, myös tämä sunnuntainen maistokerta on ex tempore, hetken mielijohteesta ja sunnuntai-iltaisesta rauhoittumisesta syntynyt oivallus. Tuota viikon jääkaapissa mollottanutta ”kettuolutta” olen katsonut joka avauksella ja tuuminut, että etiketin kettu näyttää sen verran rennolta, että haluan itsekin olla yhtä rento.

Panimo on nimeltään Stockholm Brewing Co., jonka oluita en ole vielä yhtäkään maistanut aiemmin. Kuten nimikin kertoo, panimo sijaitsee Ruotsissa, Tukholmassa ja on vuonna 2011 perustettu kolmen kaveruksen Niklas Jacobsonin, Thomas Hallgrenin ja Michel Ahlin Wigardtin toimesta. Panimon nettisivuilta löytyy vajavaisesti tietoa ruotsiksi ja Facebookissa kannattaa tykätä. Näitä oluita ei Keski-Suomessa ole tullut vastaan ollenkaan.

Kuviin oli vaikea saada oluen aitoa sävyä mukaan, mutta väriltään olut on oranssin ja vadelman välimuoto. Tuoksu on mahtavan vadelmainen, herukkainen. Tuoksuu ihan joltain mehulta. Makumaailma on erittäin marjainen, vadelmainen ja hapan.

Ei mikään suuta mutristuttavan hapan, vaan erittäin hyvin vadelman kanssa yksiin menevä. Kutkuttavaa kirpeyttä jonkin verran. Sourimaista happamuutta voisi olla enemmän, mutta kylläpä tämä silti hyvä berliner weisse on. Kaikessa mehumaisuudessaan pidän erittäin paljon. Helposti juotava, eikä kuivaa suuta. Naminami.

Erinomainen ”vadelmamehu”.