Pommista on tullut Jyväskylän yksi kantiksistani muutaman vuoden takaisen remontin myötä; Remppaan meni niin sisustus kuin olutvalikoimakin. Bar Explosivesta on jo tovin ajan löytynyt oluita, joita ei välttämättä muualla Jyväskylässä – tai edes Suomessa – ole saatavilla. Panimon hengetär Mikko Oksa on tunnettu nimi Jyväskylän skenessä erityisesti tislepuolella ja hän onkin järjestänyt Bar Explosivessa aiemmin viskimaisteluita – vaan olut-tastingeja ei ole vielä ollut, oikeastaan koko Jyväskylässä koskaan aiemmin, jos olutfestareita ei lasketa. Asiaan tuli kuitenkin muutos sunnuntaina, eli osalta.

Pommin Battle of Brewsissä vastakkain olivat Oulun Maistila ja kotikylän Panimo Hiisi. Maistilaa on aika vähän näkynyt täällä Keski-Suomessa, mutta mm. Olutsatamassa tuli ammennettua porukan oluita molempina päivinä, samoiten SOPP Jyväskylässä. Hiisin oluet taas ovat vähän liiankin tuttuja paljalsjalkaiselle jyväskyläläisille. Tiesin, että battlesta tulisi tiukka, sillä pidän näitä kahta panimoa vaatimattomasti sanottuna Suomen parhaimpina.

Yksityistilaisuus alkoi kuudelta ja paikkahan olikin tupaten täynnä. Pöydässä istui tuttuja kasvoja, joista ensimmäisenä spottasin T-BBQ:n Teemun sekä Olutkulttuuriseuran presidentti Sampo Välimaan. Ehkä yksi yllättävimmistä tuttavuuksista oli kirjailija Risto Urrio, jonka kirjailijakerhossa kävin joskus pojankloppina, tapasin hänet viimeksi noin 18 vuotta sitten ja oli hauska pikakelata aikaa ja oivaltaa, että kirjoitan yhä edelleen yhtä palavalla intohimolla, osaltaan hänen ansiostaan. Paikalta lyötyi myös Olutsataman järjestäjäkaksikko sekä joitakin muita olutskenestä tuttuja kasvoja.

Battle of Brews on saatu päätökseen. Suuri kiitos osallistujille ja haasteen ottaneille panimoille! Skaban voitti tänään…

Julkaissut Explosive Bar (Official) 2. huhtikuuta 2017

Pommin Mikon alkuspiikkien jälkeen Hiisin Mikko sekä Maistilan Joni esittelivät itsensä ja panimonsa kevyellä roastauksella höystettynä. Maistilan mukaan tällaista skabaa ei välttämättä oikein minkään muun panimon kanssa olisi voinut vetääkään, koska Hiisin kanssa on pitkä historia ja hyvä ystävyys.

Pian ensimmäiset taisteluparit tuotiin eteen ja skaba sai alkaa.

Battle 1 – Maistila Jälkipeli 6,1 % Saison

Jälkipelin tuoksu on perinteisen saisonimainen, yrttinen ja heinäinen. Mausta löytyy heinää, yrttiä, happamuutta sourin suuntaan, hiivaisuutta, passionhedelmää, sitruunaa. Erittäin monipuolinen saisoniksi. Rakastin happamuutta ja ainoaksi miinukseksi merkkasin ”ehkä liiankin sekava paletti”.

Erinomainen ja maukas olut, jonka virallisiksi pisteiksi heitin 3.5/5, mutta uskaltaisin hieman enemmänkin juoda ja isosta tuopillisesta voisin olla hövelimpi nelosenkin verran.

Battle 1 – Panimo Hiisi Hati 5,7 % Saison

Hiisin Hatia löytyy käsittääkseni jo Alkosta, mutta en ollut vielä kerinnyt tätä maistamaan. Oluessa on käytetty belgialaisen kulttipanimo Brasserie Fantômen ”kummitusoluen” hiivaa. Kyselin Mikolta onko kyseessä Hiisillä syksyllä 2015 järjestetyn sour-maisteluillan hiivakanta, mutta näin ei ilmeisesti ole, vaan he saivat tilattua hiivaa suorempaan.

En ole syttynyt Fantômesta niin paljon kuin muut, joten tällä oluella oli sen mukainen vaikutus. Tutunoloinen hiivaisuus maussa, lyhyempi ja kuivempi kuin kilpailijansa, kukkainen ja kesäisen raikas. Ei missään nimessä huono, pisteitä heitin 3.25/5. Lähellä kävivät, mutta näistä kahdesta Maistila vei voiton.

Battle 1 – tulokset

Ensimmäisen kierroksen henkilökohtainen voittaja: Maistila
Kokonaispisteiden perusteella voittaja: Maistila (16/27)

Battle 2 – Maistila Blbrr Purpp 4,2, berliner weisse %

Lasissa on punertavan ja sinertävän väristä juomaa ja on selvää että kyseessä on sour-tyyppinen olut. Maistilan Joni kuvaileekin pian kyseessä olevan hapan berliner weisee -tyylinen venhäolut. Tuoksu on mustikkaisen hapan, miellyttävän marjainen. Maultaan olut on mustikkainen, erittäin hapan, etäisesti punaviininen, vaikka mikään oluen valmistuksessa ei viittaakaan punaviinin suuntaan. Minä en punaviinisyyttä tästä saanut irti niin paljon kuin muut, mutta myönnän mielleyhtymän.

Maultaan Blbrr Purpp (jota ei yksinkertaisesti voi lausua muutoin kuin ”brrrr brrrr”) on uskomattoman mustikkamehumainen, erinomaisen hapan, happohyökkäys joka jää kitalakeen soljumaan pitkäksi aikaa. Erinomainen olut, josta en oikeastaan virheitä löytänyt. Sourin ystäville, upea pläjäys. Olin hövelillä tuulella ja pistin lappuun 5/5, ei voinut muutakaan tässä vaiheessa, sen verran hyvä sour omaan makuun. Muiden reaktioita oli hauska seurata.

Olut on niin hyvää, että kävin tämän viikon HBF-reissullani poikkeamassa olutkauppa Pienessä ja lähdin sieltä pari pulloa Brlbrr Purppia mukanani.

Battle 2 – Panimo Hiisi Gosebump, gose 4,5 %

Tämä on nyt sitten se gose-olut, joka tehtiin helmikuussa Two Sour -night iltamassa, jonne tosin itse pääsin paikalle vasta kun olut oli jo laitettu hapattumaan. Olut on tehty yhteistyössä voittajaporukan kanssa, eli Suomen paras olutravintola -titteliä kantavan ruoholahtelaisen One Pintin, Suomen paras olutkauppa Pienen ja tietenkin Olutoppaan vuosiäänestyksen (jälleen) voittaneen Suomen parhaan panimon, Panimo Hiisin kanssa.

Viikonlopputöiden teko se vasta on yhtä hapatusta! Rakkaat ystävämme One Pint Pubista sekä Pienestä poikkesivat…

Julkaissut HIISI 11. helmikuuta 2017

Maku on suolainen, puutarhainen, hapan. Loistava, happaman suolainen sour, jossa ei moitteita. Tässä vaiheessa pyörittelin päätäni, sillä molemmat taistelutoverit olivat sen verran tasaväkisiä, että parempaa oli aika vaikea sanoa suoriltakäsin, vieläpä kahdesta näin erilaisesta hapanoluesta. Olin jo pistämässä pisteet lähelle tasoihin Maistilan kanssa, mutta sitten huomasin että lämmetessä jälkimaku alkoi jotenkin tökkimään. Loppupisteeni 4/5, mutta tämä taisto oli tiukka.

Gosepumpia pitäisi olla saatavilla suht. laajasti ruokakaupoista, jyväskyläläisistä sekä helsinkiläisistä olutravintoloista. Viimeksi olutta löytyi Helsingin One Pintistä perjantaina 7.4.2017 siellä pyörähdettyäni pikaisesti.

Battle 2 – tulokset

Toisen kierroksen henkilökohtainen voittaja: Maistila
Kokonaispisteiden perusteella voittaja: Panimo Hiisi (15/27)

Battle 3 – Maistila Erämaan Tietäjä, APA 5,6 %

Sitten vaihdettiin tyyliä amerikkalaishumaloituun pale aleen. Maistilan Erämaan Tietäjä tuoksuu perinteisen sitruksisen ruohoiselta ja trooppiselta. Mausta löytyy trooppista hedelmää, sitruunaa ja pienellä kaivamisella vähän ruistakin. Lyhkäisempi ja vähemmän pureva maku Lutakkoon verrattuna, mutta aivan hyvä. 3.5/5 pistin tälle lasille pisteitä.

Battle 3 – Lutakko IPA 2017

Lutakko IPA on ollut kestosuosikkini kautta aikojen. Erinomaista ”oleskeluolutta”, etenkin Lutakon keikoilla elävän musiikin kuuntelun yhteydessä. Aiempia eriä on löytynyt aika laajasti koko ajan Jyväskylästä ja vähän muualtakin.

Vuoden 2017 on raikas, katkeropainotteinen pläjäys. Tyylipuhdasta, saippuaisen trooppista, purevaa katkeroa, joka jää kitalakeen tanssimaan. Toimii henkilökohtaisesti sen verran hyvin, että heitin lappuun loppukaneettina ”purevuus 6/5, yhteispisteet 4/5. t. hop hunter”.

Battle 3 – tulokset ja yhteispisteet

Kolmannen kierroksen henkilökohtainen voittaja: Panimo Hiisi
Kokonaispisteiden perusteella voittaja: Maistila (21/27)

Viimeisen pisteistä olen hieman yllättynyt, mutta pale aletkin olivat lajissaan sen verran erilaisia, toinen lyhkäisempi ja rukiisempi ja toinen perinteisempi humaloinniltaan paljon purevampi.

Maistila vei henkilökohtaisella pisteytykselläni niukasti kaksi kierrosta kolmesta ja myöskin lopulta kokonaistaiston. Mutta täytyy sanoa, että molempien oluet olivat loistavia, yhtään huonoa ei tastingissa ollut.

Two Bad nro. 6 Sour Hoppy Wit

Yllärinumerona ihan viimeiseksi pääsimme nauttimaan kuuluisaa ”rahkaolutta”, josta on panimoporukka on keskenään vitsaillut aina välillä. Two Bad sarjan järjestyksessään kuudes olut (joku puhui myös seitsemännestä, mutta en ole nyt ihan varma) Two Bad! Sour Hoppy Wit on hapanolut, jonka laktobasillit on poimittu Ehrmann -rahkasta.

Oluessa maistuu ja tuoksuu maitohappobakteeri, se on raikkaan hapan pläjäys. Sain kunnian lisätä oluen ensimmäisenä Untappdiin, Hiisin Mikon tarkistaessa faktat vieressä.

”Jos vielä parit…” – CRAK Soul Stout

Ilta oli vielä sen verran nuori ja jutut tuttavien kanssa kesken, joten päätin kokeilla vielä näiden vaaleiden päälle jotain tummaa. Pullovalikoimasta löytyi italialaisen Crakin Soul Stout. Diggaan erityisesti panimon nettisivuista ja meiningistä ulospäin. Tästä oluesta on videokin YouTubessa.

Aiemmin Birra Olmo -nimellä tunnettu italialainen panimo CRAK Brewery sai alkunsa perustajiensa todettua isojen panimoiden tuottavan lähinnä juomakelvotonta olutta. Artesaanipanimo taistelee monotonista olutkulttuuria vastaan ja panee oluitaan toisinajattelijan lasit silmillään. Padovan lieppeillä sijaitsevalla panimolla vallitsee luova tunnelma ja joukko olueen hurahtaneita nuoria panimomestareita kehittelee jatkuvalla syötöllä uusia mielenkiintoisia oluita.

Viinitien kooste Crak Brewerystä

Olut meni vähän siinä seurustelun lomassa, mutta erittäin pehmeä, miellyttävä tummapaahteinen kokemus. Latakia Cypren piipputupakkaa käytetty, mutta en huomannut mitenkään erityisesti tuota mukana, sen verran pehmentynyt suutuntuma.

Founders Lizard of Koz

Illan päätteeksi todettiin, pari tuttavaani ei ollut myöskään vielä maistanut tätä Foundersin kuuluisaa lisko-olutta, joka on Ratebeerissä 95/100, joten ostimme ison pullon kolmeen pekkaan. Kyseessä 10,5 volttinen imperial stout, jossa on käytetty tuoreita michiganilaisia mustikoita, laadukasta suklaata ja vaniljaa. Olut on sitten kypsytetty viskitynnyrissä kolmisen kuukautta. Tämä taisi olla joulukuussa 2016 pullotettu erä. Panimon kotisivut kertovat, että olut on tehty panimomestari Jeremy Kosmickin pikkusiskon Lizin synttäreiden kunniaksi ja siihen on käytetty nimenomaan Lizin lempimakuja (mustikka, suklaa ja vanilja).

Kyllähän se illan kruunasi, piste i:n päälle. Kosolti voimakasta suklaata ja mustikkaa, makeahko, mutta miellyttävä.

Loppusanat Jyväskylän ensimmäisestä tastingista/battlesta

Minusta on upeaa, että Pommi on alkanut järjestämään pienimuotoisia oluttapahtumia Jyväskylään. Sunnuntai-päivävalintaa voi kritisoida, mutta kyllä näillä määrillä jaksaa vielä töihin herätä. 30 euroa ei ole paha hinta kuudesta oluesta, olutkulttuurin edistämisestä ja hyvästä seurasta.

Toivon ja uskon, että näitä tulee jatkossa lisääkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *