Erilaisia oluita on tullut litkittyä viime aikoina ennätysmäärin, mutta jostain syystä arviofiilistä ei ole ollut. Ja silloin kun olisi ollut, ei ole ollut aikaa. Seitsemänsadan kirjatun oluen rajapyykki meni täyteen jokunen viikko sitten, joskin arvioin maistettujen erilaisten oluiden määrän olevan paljon enemmän, sillä noin vuoden ajan alkuaikoina en merkannut juotuja oluita minnekään. Tuo Untappdin 700 antaa kuitenkin osviittaa missä mennään. Kokemusta alkaa karttua, vaikka tuntuu silti usein siltä että olen untuvikko alan tekijöiden seurassa.

Citymarket Seppälän oluthyllystä on tullut lempipaikkoja, sillä vaihtelevuus on tiuhaa ja sijainti on lähimpänä kotiani. Tällä kertaa silmään osui Moorhousen Blond Witch, ei pelkästään etiketiltään, mutta myös tyylilajiltaan. Blondeja on tullut maisteltua harvakseltaan ja nyt on aika ottaa maistoon jo ihan vain vaihtelun vuoksi. Untappdissa ”valitinkin” jo miten IPAt alkavat tulla korvista ulos.

Moorhousen panimo juontaa juurensa vuoden 1865 Lancashireen. Kyseessä on perinteinen brittiläinen panimo, kuitenkin sillä erotuksella että panimon perustaja William Moorhouse aloitti mineraaliveden ja matala-alkoholisten oluiden tuottamisella. Panimon ensimmäiset vuodet olivat vaikeita ja omistajat vaihtuivat tiuhaan, kunnes panimon otti haltuunsa hotellinomistaja Alan Hutchinson vuonna 1982. Hutchinsonin kuoleman jälkeen panimo oli menossa konkurssiin juuri ennen kuin bisnesmies William Parkinson osti panimon ja sijoitti rahaa myös ostamalla kuusi pubia panimontoiminnan käyttöön.

Mielenkiintoinen panimo, josta en ole aiemmin kuullutkaan. Tämäntyyppisiä panimoja on briteissä paljon, enkä tiedä miten panimo eroaa esim. Little Valleystä, Timothy Taylor & Co:sta, Shepherd Neamesta, Orkeysta, Greene Kingistä, Marstonsista, Thwaitesista, Wold Topista tai isommista kuten Fuller’s:sta. Jää nähtäväksi, maistetaan.

Olut kaatuu lasiin hieman kuohuten. Erittäin blondi, kellertävä väri. Tuoksu on miellyttävän kukkainen, kevyen maltainen, raikkaan hiivainen. Maku on perinteisen brittiläinen, mutta yllättävän maukas kun miettii että usein tämäntyyppiset oluet ovat kovin vetisiä ja markettilaimennuksesta kärsiviä. Maultaan hapan, lievää greippisyyttä havaittavissa. Yllättävänkin keskitäyteläinen kun ottaa huomioon markettivahvuudet.

Kevyt blondiolut, joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Helppo nautiskeltava ja päihittää helposti monet kilpailijansa. Hinnan vuoksi ei tule ostettua toiste, mutta en kadu maistamista.

Helppo vaalea.