Lempparioluttyylini stout on jäänyt vähäiselle huomiolle Huurteisen puolella ja on aika elvyttää tilannetta. Näitä tummisia paahteisia olusia on tullut maisteltua varmasti enemmistö (100-200) olutharrastukseni lyhyen aikajakson aikana. Tämä jo pidempään hyvin varusteltujen ruokakauppojen hyllyillä notkunut olut on jostain syystä jäänyt maistamatta. Markettistoutteihin nähden neljän euron hintakaan ei ole kalleimmasta päästä kun ruokakaupoissa stoutit tupataan ylihinnoittelemaan usein jopa yli kuuden euron tietämille.

Marstonsin brittipanimoyhtiö on itselleni entuudestaan melko tuntematon. Tätä ennen olen maistanut vain Alkossa myytävää 5,7% vahvuista Old Empire IPAa, joka on muuten loistava IPA-olut. Brittityyliin tältä vuonna 1834 perustetulta panimolta löytyy useampeja pubeja ja yhtiö omistaa muitakin brittipanimoita, kuten Banks’sin, Jenningsin, Ringwoodin ja hienoista etiketeistään tunnetun suomalaisten ruokakauppojen hyllyjäkin koristaneen Wychwoodin. Panimon on perustanut John Marston ja nykyään panimon toimitusjohtajana on Ralph Findlay.

Olutoppaan puolella tämä olut on saanut hieman ristiriitaisia arvioita. Vaahto on joillakin ollut lähes heti katoavaa tai nopeasti katoavaa tai vähäistä. Minulla ei kaatunut kerrasta lasiin, vaan jouduin odottelemaan hyvän tovin. Ensimmäisellä kaadolla vaahtoa oli yli puolet. Hiivat kivasti valloillaan. Ilmeisen selvää on, että erät ovat vaihdelleet.

Oluesta puhutaan toisaalla 4,1 %:na, mutta etiketissä lukee 4,5%. Tämä ristiriita näkyy myös oluen virallisella tuotesivulla. Luotetaan etikettiin. Iltalehti muuten uutisoi vuonna 2009, että olut sisältäisi ostereita, mutta uutinen on kuitenkin perus iltapaskaa, eli valetta, sillä panimon tuoteisivulla sanotaan selvästi seuraavasti:

It doesn’t contain oysters, just called Oyster Stout as this style of ale is a great complement to shell fish dishes.

Tuoksu on paahteisen maltainen ja leipäinen, yllättävän raikas. Erottuu myös mukavasti kahvin ja jopa suklaan aromit kun tarkemmin nuuhkii. Maku on miellyttävä, melko kepeä, mutta ei harmittavasti, ei jää suutuntuma ohueksi. Helposti juotava, nautittava. Ei tämä tosiaan kovin täyteläinen stout ole, mutta rungoltaan mielestäni aivan riittävä.

Ensikaato.

Sopivan hiilihappoinen, mukavan paahteinen, kahvinen, hieman suklainen, lakritsia ja vaniljaa tulee esiin myös. Jopa toffeisuutta. Luvattua hedelmäisyyttä en äkkiseltään poiminut lainkaan. Maultaan tämä stout on kivan erottuva, ei sellainen peruspaahteinen geneerinen stout, vaan jättää varaa tulkinnalle. Markettistoutille epätyypillisen moniulotteinen maku, josta pidän erittäin paljon.

Takaetiketti:

Marston’s Oyster Stout is dark in colour with a mocha coloured head and a slightly fruity aroma with a hint of chocolate. It delivers a rich, smooth, full bodied flavour that is enjoyed as the ideal accompaniment to eating oysters and other shellfish or just on its own.

Loppupeleissä oikein kelpo olut, joka voisi tosin sopia ruoan kanssa paremmin. En oikein miellä tummia oluita merenelävien kanssa (edes kalan), vaan enemmänkin pihvien ja lihan kyytipojaksi, mutta tämä saattaa tehdä asiassa poikkeuksen. Pitääpä kokeilla uudestaan seuraavan kerran kun tulee nilviäisiä maisteltua (suurella todennäköisyydellä ei tule tapahtumaan ihan lähiaikoina).

Oikein maistuva stout.