Tallinnassa järjestetään vuosittain toukokuussa iso oluttapahtuma, jossa sisäänpääsylipun hinnalla saa maistella niin paljon kuin sielu sietää, tai toisin sanoen niin pitkään kuin sitä riittää. Kirjoitin tästä mahtavasta tapahtumasta myös vuonna 2018 (Tallinn Craft Beer Weekend 2018 – 80 olutta kahdessa päivässä). Silloin tiivistin tapahtuman seuraavanlaisesti:

Kai tiedät miten Tallinn Craft Beer Weekend poikkeaa muista olutfestivaaleista? siis sen lisäksi että se on Virossa? ainakin sillä, että pelkällä sisäänpääsymaksulla saat juoda olutta niin paljon kuin huvittaa. Ja sillä, että olutlasin kanssa saa kuljeskella sisällä ja tapahtuma-alueen ulkopuolella ihan missä haluaa. Ja sillä, että jos olut ei maistu, niiden varalle on olemassa ämpärit joihin lopun oluen voi kaataa lasia pestessään. Ja muunmuassa sillä, että panimot eivät hae tapahtumaan vaan pääjärjestäjä kutsuu heidät.

Jälleen koitti toukokuu, tuo maaginen kuukausi, jonka aloittaa Baltian alueen suurin kaksipäiväinen oluttapahtuma, joka myös akronyymillä TCBW tunnetaan. Vaikka Huurteinen Crew eli Rolle toimii yleensä vain yksin, tänä vuonna remmiin lähti valokuvaajan roolissa mukaan BrewnyTunesin/Double Ale Brewingin Mr. A, jonka joku saattaa muistaa Huurteisen kollabo-kotioluista.

Lähdimme Aaropojan kanssa naapurimaahan eri aikaan, koska olin itse perjantaiaamuun saakka tekemässä ”oikeita töitä”. Sen sijaan Brother A pääsi tiluksille jo torstaina ja ehti nähdä myös Põhjalan tuoreen panimoravintolan.

Tapahtuma on niin hyvin järjestetty, että ei ole mikään ihme että se myydään loppuun noin tunnissa. Pitää olla tarkkana, jos haluaa liput. Tapahtuman suosio on ilmeinen – missä muualla muka pääsee maistamaan niin paljon erilaisia oluita niin lyhyessä ajassa? Kyseenalaistan hieman tämänkaltaiset oluttapahtumat, sillä päivän loppupuoliskon aikana on niin turta erilaisista mauista, että alkaa sellainen perinpohjainen kiinnostuskin jo katoamaan, maistelumäärät nimittäin livauttavat olotilankin mukavan kestopöhnän puolelle.

Joka tapauksessa, tässäpä päiväkohtainen raportti torstaista lauantaihin.

Torstai – Ennakointi Tallinnan panimoskenessä

Huurteinen-blogin johtoporras joutui Tallinn Craft Beer Weekend 2019:n kynnyksellä aikataulukonfliktin pyörteisiin, joten tapahtuman alkupuoliskoa päätyi luotaamaan ja sanoiksi asettamaan ajoissa Tallinnaa kohti kellumaan laitettu valokuvaaja ja valtakunnantoimittaja alenevassa polvessa, Aaropoika Porkkakoski.

Aaropoika ehti tosin reissullaan jo ennen festivaalin alkua syvemmälle olutpiireihin, joissa tapahtui seuraavaa. Emme voi vahvistaa tai allekirjoittaa kaiken alla esitetyn todenperäisyyttä.

”Nousin pakettiauton kyydistä valtatien oikealle pientareelle. Matkaa kaakkoon Tallinnan keskustasta oli taitettu useampi kilometri. Kuski oli vakuuttunut siitä, että vasemman pientareen puolella näkyvälle Tankerin tehtaalle pääsee helposti jalankin. Kuski ei ollut vakuuttunut näkemyksestäni, että noin kilometri tietä eteenpäin olisi bussipysäkkikin, jonka vieressä alikulkusilta. Ei hän toisaalta ollut vakuuttunut viron kielen taidostanikaan, joten minkäs teet. Kielimuurin kanssa haluaa harvoin jäädä väittelemään.

Virolaisen nelikaistaisen valtatien yli loikkiessa kuin sammakko huterien tukkien päälle halvassa avaimenperäpelissä pääsi miettimään, onko hyvä olut todella tämän arvoista? Uudelleen tätä pääsi miettimään ylittäessään vesiojaa, joka väistämättä odotti mainitun vasemman tienpientareen ja Tankerin päämajan välissä. Onneksi nämä rutiköyhän miehen Indiana Jones-stuntit tehtyään pääsi pian Tankerin asiantuntevan henkilöstön hoteisiin, jossa oli saatavilla niin ensiluokkaista tehtaanmyymälätoimintaa (Parinkympin hupparin lisäksi mm. Melody Imperial Stoutit haltuun 1,5 euroa per pullo – mikä kohonnut maan veroaste?) kuin firman high tech-valmistuslaitteistoa. Juuri saapuessani, käsitteli kotomaamme Mallaskosken panimon edustaja Tankerin panomestari T.H.n kanssa lähes Minority Report-tason grafiikkanäyttöä, jolla paineita laskettiin ja vesiä nostettiin. Covaa Collabia pukkaa, sano. Olimuute. Oli se tämän arvoista.

Tankerin panimoväki antoi kohteliaasti kyydin Pöhjalan tuliterälle päämajalle vaihtamaan festarilipun rannekkeeseen ja ihailemaan itse fasiliteettia Kalamajan kaupunginosan ytimessä. Samassa yhteydessä on nykyään itse tehdas, myymälä sekä gastropubi. Mainiota BBQ-safkaa ja vielä mainiompaa olutta, kuten Pöhjalalta on lupa odottaa (Cocobängeriä suoraan hanasta? Voi autuas sydämeni, kestä festareille asti). Vahva suositus sapuskoida ja tehdä ostoksia kotiin täällä, kun käytte Tallinnassa.”

Perjantai

Aaropoika kertoo

Nyt kolmatta vuotta Tallinnan sataman vieressä Kultuurikatelilla järjestetty festari oli vallannut taas piirua isomman palan ”kattilan” kolmesta kerroksesta haltuunsa. Toisesta kerroksesta oli otettu yhden sivuhallin verran lisää istumatilaa käyttöön ja pöytiä oli vastaavasti vähennetty ylimmän kerroksen päähallista, jossa valtaosa panimotiskeistä yhä oli. Panimoidenkin tiskejä oli levitetty enemmän toiseen kerrokseen, jolloin kaikkialla oli piiru enemmän liikkuma- ja hengitystilaa. Pisteet asettelusta organisaatiolle!

Olutpuolella lasi kourassa suunta oli välittömästi ensinnä Venäjän oman AF Brewn hanoille. Kun viime vuoden TCBW:llä oli havaittavissa ruotsalaisen vakiosuosikki Omnipollon hypen hienoista laantumista, alkoivat megajonot muodostua juuri pietarilaisen AF:n edustalle. Panimo oli syystäkin raikkaiden sourien ja mallaspommitukseen keskittyviin tynnyri-stouttien värittämällä tarjonnallaan yksi viime vuoden tähdistä. Sama jatkui tänäkin vuonna, sillä panimo oli molempina festaripäivinä etulinjassa Sold Out-kylttien kanssa. Lafkan It’s Over 9000! Imperial Gosen vadelma-kirsikka-lime-versio (pisteet kotiin myös Dragonball Z-viittauksesta) asetti riman tämän vuoden korkeatasoiselle sour-linjastolle ja oli koko viikonlopunkin Top 10-osastoa.

Sourien lisäksi tapahtuman stadion-tason Untappd-tulostaululla juhlivat ennalta-arvattavasti vahvat tummat bisset – tynnyrikypsytetyt Imperial Stoutit etunenässä. Perjantaina viikonlopun ensisuperhypet otti haltuun Yhdysvalloista saapunut Other Half Brewing Company, jonka Pastrytown-impiksen kaksi eri versiota olivat tulostaululla nähdäkseni huomattavimmat massojen suosikit läpi viikonlopun. Hyviä nämä makeat kupinpaksuntajat olivat omissakin kirjoissani, mutta eivät aivan huipuinta huippua. Kutsukaa vaan vastarannan kiiskiksi, mutta itselleni perjantain tarjonnassa esim. myös Jenkeistä saapuneen Cigar Cityn ja Bottle Logicin rommitynnyreissä kypsytetty ja banaanilla, vaniljalla sekä kanelilla ryyditetty Criminal Commission-collabo oli paljon persoonallisempi ja ainakin yhtä maukas yksilö. Tanskan To Øl ansaitsee myös erityiskehut, ettei kursaillut vaan laittoi heti perjantai-iltana linjaan taivaalliset Mælk Shake ja 3xSort Mælk Imperial Milk Stouttinsa. Oli muuten pehmoista, aeaeh!

Takavasemmalta iso hatunnosto myös täysin tuoreelle tuttavuudelle, unkarilaiselle Mad Scientistille, jolla löytyi tyylitarjontaa kuuminta kuumaa olevasta NEIPAsta karamellisoituun Imperial Brown Aleen. Sieluni he hukuttivat mielihyvään vain herättääkseen sen uudelleen Drowned Godilla, Laphroaig-viskitynnyreissä vanhennetulla Wee Heavyllään. What is dead may never die, it drinks again, harder and stronger!

Näiden ”perus” suosittujen tyylien ohessa olen rakastunut itse wanhan ajan mallisiin old ja peated aleihin, joita ei nytkään ollut valitettavasti liikaa tarjolla. Viron Öllenaut onneksi tarjoili jälleen illasta sekä turpeutettua souria Rabamatk-hapanoluen muodossa ja sitten räjäytti turvepankin Imperial Turbahunt peated alellaan. Omaa vanhempikantaista linjaa edusti myös yksi tapahtuman vakisuosikkejani, latvialainen Labietis. Riikan pojat ovat vakuuttaneet miut viime vuosina mm. tyylikkäästi maustetuilla simoilla ja braggoteilla, eikä nytkään jääty ilman. Unkarilaisesta Tokaji-viinitynnyristä makusävyä hakenut Taurina efects herbal meadlet oli 2,7% vahvuudessaan tapahtuman paras matalan prosentin juoma. Kauas sen laadusta ei myöskään jäänyt mainittua unkarilaista valkkaria tynnyrin kautta emuloinut Vecãcã ragana pronssiajan braggotti, josta ei kuuna kullan valkeana olisi uskonut maun pohjalta löytyvän 10,1% vahvuutta. Herkullinen mutta riskialtis terassijuoma, jos koskaan olemme sellaiseen törmänneet.

Kokonaisuutena todella mainio juomapäivä, jonka myötä hyvä luovuttaa viestikapula blogipäällikkö Rollelle. Olen ollut Aaropoika Porkkakoski ja päätän raporttini täältä tähän.

APP:n Top 10 oluet perjantailta:

1. Cigar City / Bottle Logic – Criminal Commission Rum BA Bananas Foster-inspired Stout 13,5%
2. To Øl Mælk Shake Imperial Vanilla Milk Stout Matured w/ Rum Barrel Chips 12.5%
3. AF Brew Lobotomy 2018 Frontal Triple-Bourbon BA Imperial Stout 12.8%
4. Öllenaut Imperial Turbahunt Peated Ale 15%
5. AF Brew It’s Over 9000! Raspberry • Cherry • Lime Imperial Gose 7%
6. Mad Scientist Drowned God Laphroaig BA Scottish Wee Heavy 10.5%
7. Tauriņa efects Tokaji wine BA herbal meadlet 2.7%
8. Brewski Chocolate Chipotle Cloud Imperial Stout 12.5%
9. Loverbeer Beerbera Spontaneous Italian Grape Ale 8%
10. Brouwerij de Molen Zeker & Vast Barley Wine 11.3%

Meanwhile in Helsinki…

Tapahtuman ovien oli määrä aueta viideltä, mutta Rollelle kävi tulomatkalla pieni lapsus. Nimittäin linjurista olisi pitänyt ehtiä tunnissa satamaan ja se osoittautuikin aivan liian lyhyeksi ajaksi ottaen huomioon, että mies oli unohtanut sen, että puoli tuntia täytyi olla ennen lähtöaikaa jo laivan portilla. Viidestä minuutista jäi kiinni, eikä Rolle ehtinyt laivaan. Näinkin voi näköjään käydä.

Rollen naama vääntyi mutruun ja ei auttanut muuta kuin livetä Helsingin humuun, kyllähän sieltäkin olutta löytyisi. Suuntasin ensimmäisenä mieleeni tulevaan lempparipaikkaani, Sori Taproomiin, josta tilasin vähän vahvempaa heti harmistukseen, eli imperial stoutia tietenkin. Satuin sopivaan aikaan paikalle kun hanat oli vallannut tanskalainen Amager, joka on yksi lempipanimoitani.

Päivä alkoi siis Amagerin ja Modern Times Beerin yhteistyöoluella Black Nordic Skies, joka on 10 prosenttinen pikimusta imperial stout. Suklainen, kahvinen paahteinen, siirappinen imppi, joka hieman kylmänä viipyili pitkään suussa. Maukas, mutta ei ehkä niin moniulotteinen kuin olisin odottanut. Hyvin tyypillisen siirappinen ja paahteinen imperial stout, joka kyllä maistui. Harmistus alkoi pikkuhiljaa hälvetä.

Seuraavana vuorossa oli yllättäen lisää Amageria. Tämä toinen imppi ei ollut hanassa, mutta ostin sen silti, The Boobrie – Double Mash Whisky Barrel Aged Imperial Stout kuulosti sen verran hyvältä. Viskiä, mallasta, mutta yllättävänkin keskitason runko tuplamäskäykseen nähden. Ikääntyisi varmasti hyvin. Enemmän viskin kuin paahteisen suuntaan kallellaan. Melko hyvä olut, mutta kaukana tähtikaartista. Tässä linkki Untappd check-inniin.

Sorin kahden impin jälkeen lähdin erään pelifirmassa työskentelevän kaverin toimistolle pelailemaan, josta sitten valuimme pari tuntia myöhemmin takaisin Sorin suuntaan. Ruokaa, seuraa ja amerikkalaisen artesaaniolutpanimon Cascade Brewingin 9.4% Vintage of Sang Royal -hapanolut (Untappd check-in), joka ommmuute nautinnollista. Lähdin tämän jälkeen hyvissä ajoin laivalle ja minun oluisiin liittyvä päivä olikin sitten siinä. Puoliltaöin Tallinnan puolella unta kuuppaan ja kohti tapahtumapäivää.

Lauantai – ”Pääpäivä”, eli tapahtuman päätöspäivä

Pre-tapahtuman oluet: kolme UJH Man’s olutta

Ovet aukesivat kello 16:00, mutta itse olin jo kahdentoista aikaan liikenteessä tarkistamassa Uba & Humalin taproomin valikoimaa. Jostain syystä kallistuin virolaisen kiertolaispienpanimon UJH Man’sin oluiden puoleen. Hanassa oli jopa Omnipolloa, mutta ei varsinaisesti itselleni mitään uutta. Kellertävä kevyt 4% Änd Vat Juu? oli oikein oiva startti, helposti juotava hapanolut, joka hämmensi kuivahumaloinnillaan (Untappd).

Seuraavana valitsin UJH Man’sin Alaska Forever 8,5% Old school West Coast DIPAn ja vaikka IPA alkaakin tursuta nykyään jo korvista ulos, tämä tuplaIPA oli positiivinen yllätys. Pehmeän hedelmäinen, samettinen, erittäin maukas olut. Arvio Untappdissa. Sitten olutpullo-ostoksille, pullot kämpille ja siitä ruokailemaan.

Lempiruokapaikassani Hell Huntissa (suosittelen lämpimästi) olueksi valikoitui (ylläri-pylläri) UJH Man’sia, nyt kun vauhtiin päästiin. Oluen nimi on hauska palindromi, Aias sadas saiA. Kyseessä on hefeweizen, eli keskisaksalaistyyppinen vehnäolut. En vehniksistä ole välittänyt pitkään aikaan, mutta tämä mainosti itseään ”banana-split-oluena”, joten oli pakko kokeilla. Banaanisuutta löytyi, en tiedä splitistä sitten. Ihan jees kuitenkin, arvio Untappdissa.

Sitten Kulttuurikattilaan

Kultuurikatelilla olin hyvissä ajoin jonossa ensimmäisten joukossa ja sain nopeasti lasin käteeni. Tänäkin vuonna suuntasin ensimmäisen kiinnostavan oluen suuntaan ”Höpsis näyttää tien” -asenteella. Tanskalaisista mikropanimoista Amagerin lisäksi To Øl on yksi ehdottomia lemppareitani, joten heiltä lasiin Mr. Brown 9% Mr. Brown 2019 Edition -imperial stouttia. ”Imperial Salty Caramel Cookie Dough Double Coffee Fudge Chocolate Milk Hazelnut Butter Vanilla Cocoa Crumble Brown Ale”… jep jep, Tallinn Craft Beer Festivalissa ollaan, ei tarvitse edes nipistää itseään. Loistava, loistava, pehmeä ja moniulotteinen imperial stout.

Seuraavana vierestä Pühaste Breweryn hapanolut Virrvarr, jossa muistiinpanojeni mukaan liian köykäinen runko. Makuja matkaan mukaan, Höpsis näytti tietä ja lopulta päädyin Aaropojan ja kumppaneiden pöytään, jolloin todellinen maistelu sai alkaa.

Tänä vuonna en listaa blogiin jokaista juotua olutta, sillä pelkästään Untappdiin check-innasin (reaaliajassa muuten, kuvan kera, totta kai) 46 olutta, mutta tahdin kiihtyessä jäi osa jopa merkkaamatta (hyi minä). Kaikista oluista ei muutenkaan löydy kuin tähtiarviot. Tästä syystä hieman kyseenalaistan tällaiset tapahtumat ”ammatillisessa” mielessä, sillä tila ja aivokapasiteetti ovat koetuksella jos yrittää mahduttaa kokonaista ehyttä ja jäntevää kirjoitusta useista kymmenistä olusista yhteen bloggaukseen.

Huomionarvioisena asiana sanoisin Lehe Pruulikodan jälleen provosoivan 16 prosenttisen sourin nimeltä Ice Queen. Ei ollut niin huono kuin heidän 20% ”Sessio IPA” (arvio löytyy blogistani). Lisäksi jonotin Other Halfin Pastrytown Imperial Stout VIP Versiota (15,5%) vain todetakseni että minulle sitä ei riittänyt. Kyseinen olut killui tapahtuman näyttöjen kärjessä pitkään, joten olisi taatusti ollut kyseessä huikea olut.

Rollen Top 10 oluet lauantailta:

1. LERVIG Coconuts, Coconut Imp. Stout, brewed with vanilla, maple and coconut to create a bounty bar 12.5%
2. Brewski Disco Danke Berliner Weisse 6%
3. Bakunin Brewing Co. Юбилейный (Yubilejnyj) imperial milk stout 13%
4. Sori Brewing Shadow Game 2 – Dark Chocolate & Valencia Orange (Bourbon BA) 13,2%
5. Evil Twin Brewing Aún Más Todo Jesús Imperial stout brewed with cinnamon, cocoa nibs, chili peppers and coffee beans 12%
6. Siren Craft Brew / Cigar City Brewing Barrel Aged Caribbean Chocolate Cake 8.7%
7. Lindheim Ølkompani – Avalon – FARMER’S RESERVE sour ale 7,6%
8. LERVIG Darker Into Darkness imperial stout 12%
9. Tanker Brewery – Anticipation sour ale 6%
10. Brewski / Spike Brewery Creamy Carousel Berliner Weisse 4,7%

Tapahtuma oli jälleen mainio. Kiitos Põhjala & Enn, kiitos taistelutoverit! Nähdään ensi vuonna!