Olutharrastukseni lähti käyntiin alunperin ihan maistelupohjalta, mutta vuosien varrella olen alkanut haaveilla myös oman oluen valmistuksesta. Seurailen silloin tällöin olutväen tekemisiä ja olutkulttuuri kukoistaa etenkin Jyväskylässä, joten paikallisten oluiden tekijöiden touhut kiinnostavat. Kyllähän siinä on ihan eri fiiliskin särpiä olutta kun tietää oluen lisäksi sen tekijöistä ja valmistusprosessista jotain.

Varsinaisesti olutta en ole koskaan ollut aiemmin mukana valmistamassa, mutta Panimo Hiisillä on tullut pyörittyä ja seurattua sivusta. Monesti illanvietoissa ja muissa meiningeissä on siinä vieressä tehty olutta, samalla kun itse on nauttinut olutta. Oluenvalmistuksen perusteet on siis jokseekin tuttuja, mutta monesti tekemisessä on käytetty vähän hienompia vehkeitä kuten lämpötilan automaattisesti säätäviä keittokattiloita, joten varsinaisen itse tekemisen vaiheet eivät ole tulleet allekirjoittaneelle kovin tutuksi.

Konsultoin alkuvuodesta oluttuttaviani ja mm. Pöllöbrewin isää ja olin jo laittanut kamat Exceliin ja meinasin jo pistää tilausta vermeistä menemään, kunnes tapasin kesällä ihan naapurissa asuvat piireistä tutut oluentekijät. Venytin kyllä ihan viimeisiin asti yksin tekemistä, sillä kahden vilkkaan lapsen kanssa keskustakolmiossa olisi ollut aika tukalaa ja aikaa ja tilaa olisi ollut vaikea järjestää. Lisäksi yksin tekemisestä on huonohkoja kokemuksia jo ihan pelkästään yrittäjänä.

Kun kesällä tapasin olutmies Aleksin ja hänen myötään toisen samaa etunimeä kantavan kotiolutkonkarin, sain oivan mahdollisuuden lyöttäytyä kimppaan tekemään olutta heidän kotipanimollaan, joka kantaa nimeä Double Ale. Oluen ulkopuolisena tekijänä mainittakoon, että kaikki meistä ovat pitkätukkia ja jonkin sortin musiikkimiehiä – homma tuntui natsaavan välittömästi. Hieman kotiolutkuvioiden suunnittelusta vihjasinkin aiemmassa kirjoituksessani, jossa arvioin kaksikon Pale Fire IPAn. Kolme kiireistä arjen sankaria sai järkättyä tapaamista marraskuulle ja torstaina 24. päivänä 2016 koitti varsinainen panopäivä.

Kesällä oli puhe, että tehtäisiin jotain vaaleaa jos ehditään ja vasta syksyllä lähdetään kokeilemaan tummaa. Kiireisiä miehiä kun ollaan, saatiin aika varattua vasta marraskuulle ja päätettiin sitten tummalla liikenteeseen, koska kaikki meistä ovat myös stoutti-ihmisiä. Monet sanovat, että ensimmäinen olut kannattaisi tehdä ”helpoksi”, mutta toisaalta käsittelen asiaa samalla tavalla kuin juoksemisharrastuksen aloitusta – ei mitään kävelyä kun suoraan juoksemaan. Käveltyä on tullut joka paikkaan aina, samoin oluenvalmistusta vierestä katsottua. Tavallaan ”tuttua”, tavallaan ei ollenkaan. Tässä kuitenkin on osaavia kavereita ympärillä ja toisaalta kaikkien lempparilaji taitaa olla stout.

2016-11-24-18-14-32

Hieman epäonnea oli sinänsä matkassa, sillä Brewcatilta oli spraymaltaat lopussa ja Lapon tilaus ei ehtinyt tulla ajoissa. Panimomestarin päämajassa oli kuitenkin kosolti maltaita ja humalia jemmassa, joten päätettiin soveltaa. Reseptin pohjalla päätettiin käyttää KSFSK:ta, joka on jyväskyläläiselle SaiPan urheiluseuralle osoitettu imperial stout. Pääsin kyseistä olutta panotouhujen ohella maistamaankin, ja sehän oli älyttömän hyvää.

Tunsin itseni tyhmäksi montakin kertaa, mutta jokaisen ensimmäinen batch on toisaalta kaikilla varmasti hapuilemista ja oma tekeminen tässä jäikin odotetusti opettelijan rooliin.

2016-11-24-18-24-45

Ensin kattila tulille. Käytössä 20 litran kattila ja perinteinen lämpömittari. Samalla laskettiin tarvittavat maltaat. Melkein kaikkea löytyi jo jemmasta.

2016-11-24-18-16-47

Akku kuoli jossain vaiheessa iltaa, joten kuvatkin ovat sen mukaisia.

2016-11-24-18-24-51

2016-11-24-18-46-54-2

2016-11-24-18-47-19

Välissä sain maistaa olutta, johon oluemme pohjautuu. Sattui ilmeisesti olemaan vielä viimeinen pullo. Oluessa on käytetty myös sitruunankuorta, sillä ideana oli saada SaiPan musta ja keltainen molemmat mukaan olueeseen jollain tapaa. Ja kyllähän se sitruuna sieltä piilevästi maistui, tosin humaloinnilla myös osaa ja arpaa raikkauteen. Todella maukas, paahteinen ja sitruksinen stout, pidin kovasti.

2016-11-24-18-07-31

2016-11-24-18-33-10

2016-11-24-18-47-01

Humaloina Summitia ja puuttuvan Amarillon tilalle laitettiin Magnumia ja lisäksi kokeiltiin vielä 20g East Kent Goldingsia sekaan.

2016-11-24-18-57-28

2016-11-24-19-07-46

Välissä lisää vettä ja vierre porisemaan. Ylikiehumisen vaaran takia jouduimme laittamaan osan spraymaltaasta erilliseen kattilaan, ja kylläpä pienempikin kattila kuohahti hieman yli heti kun sen siihen ”unohti”.

2016-11-24-20-12-05

Jäähdytysvermeitä ei juuri ollut ja tutustuin jäähdytystapaan, joka ei ollut tullut vastaan aiemmin. Kylmä ”vesihaude” ja sekoitus laitoja myöten, noin puolessatunnissa lämpötila laski tarvittavan määrän.

2016-11-24-20-38-30

2016-11-24-20-40-11

Ominaispaino oli aika lähellä tavoitetta, 1.07 muistaakseni.

2016-11-24-21-00-58

Tuorehiivoja ei ollut tarjolla, eikä oikeastaan aikataulut sallineet niiden tilaamistakaan, mutta kuivahiivaa löytyi, joten sitä sitten käytettiin.

2016-11-24-21-06-54

2016-11-24-21-03-59

2016-11-24-21-05-12

Sivuhuomio 30.11.2016: Korjailin hieman asiavirheitä ja typoja tähän artikkeliin vielä myöhemmin, sekä lisäsin reseptin:

Lopullinen resepti

Liotusmaltaat (steeping grains):
450 g roasted barley
300 g chocolate rye malt
300 g crystal 300
120 g black malt

Spraymaltaat:
4 kg light dry malt extract (1 kg keiton alussa, 3 kg loppupuolella)

Humalat:
25 g Magnum (keitetty 60 min)
20 g Summit (10 min)
20 g East Kent Goldings (10 min)

Hiiva:
2 pussia Safale S-04

Maltaita liotettiin noin puoli tuntia 3-4 litrassa 70-asteisesta vettä. Vierrettä keitettiin tunnin ajan, jäähdytyksen jälkeen lisättiin vettä niin että vierteen kokonaismäärä oli 20 litraa. Lopullinen ominaispaino oli 1.070 (vähän alle laskurin arvioiman 1.075), arvioitu lopullinen vahvuus noin 7 %.

Hiiva lähti käymään vielä samana yönä ja aamulla pönttö pulisi jo täyttä päätä. Aktiivinen käyminen päättyi jo pari päivää sitten, hyvältä näyttää. Aleksi tekee ehkä loppuviikosta tai ensi viikolla uuden ominaispainomittauksen niin nähdään paljonko sokerista on jo käynyt alkoholiksi.

Tarkoitus olisi pullottaa stout vielä joulun alla, hieman raakana, mutta pullossahan se vielä käy. Tavoitteena saada maistuvaa 7,5 % imperial stout alkuvuodelle. Jännityksellä odotan millaista oluesta tulee. Iso kiitos Aleksille, joka teki suurimman työn ja jaksoi kuunnella ensikertalaisen hölötystä.

2 kommenttia

  1. Teijo

    SaiPa Jyväskylästä?! Kovasti villimiehen suuntaan näyttäisi viittaavan etikettikin. Toivottavasti tulee hyvää tavaraa. :)

    Vastaa
    1. Roni Laukkarinen

      Ei tosiaan ole, mutta heidän kannatusjoukkio on. Tällä viikolla todennäköisesti pullotus, toivon mukaan myös maku natsaa.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.