Ennen kuin jatkat lukemista, luehan yksityiskohtainen reportaasini Helsinki Beer Festival 2017:n ensimmäisen päivän oluista ja ihmisistä. Tämä kirjoitus on suoraa jatkumoa edelliselle.

Kakkospäivänä torkutin tapani mukaan niin pitkään kuin mahdollista ja kiirehän siinä tuli. Yhteentoista mennessä oli tarkoitus ennättää Olutpostin pääjehun Cyde Hyttisen järkkäämään bloggaritapaamiseen, jolta en osannut tässä vaiheessa ensikertalaisena odottaa vielä mitään. Ystäväni luota Hakaniemestä matka metrolla Ruoholahteen Helsinki Beer Festivalin tapahtuma-alueelle vei yllättävän pitkän tovin ja olin vasta vähän yli yksitoista Kaapelitehtaalla.

Olutbloggarit koolla – Tanskalaista Smørrebrød-leipää ja vaaleaa olutta

En sentään yksinään jäänyt ihmettelemään sisääntulopaikkaa, sillä tapahtumassa pidempään käyneen Humalablogi.infon Timo saapui samoihin aikoihin ja selvitimme tiemme kokoustiloihin. Siellä odotti nimetyt istumapaikat ja kattaus paria erilaista olutta sekä ruokaa. Pöydässä ei kuitenkaan ollut mitään tavallista ruokaa vaan Tanskalainen Voileipä -ravintolan Aimo Lindgren oli tuonut paikalle Smørrebrød-leipäannoksia.

Muissa penkeissä istui olutkonkari, useamman kerran päivässä edustajat seuraavista blogeista:

  • Arde arvioi – Arin jutut ovat minulle tuttuja jo pidemmältä ajalta. Alan vannoutunut konkari, joka bloggaa useita kertoja päivässä. Ääretön kunnioitus.
  • Loppasuut – Jussi Katajala, viini/olutblogi, joka ei on ollut vakiotilauksessa myöskin
  • Keikyblogi – Kimmon arviot ovat miellyttäneet alusta asti. Kestotilauksessa.
  • Nuorukaisen vaahtosukelluksia – Tämä blogi ja mies sen takana olikin minulle uusia tuttavuuksia. Ilo ottaa seurantaan.
  • Maltainen – Jyväskylän ja Jyskän tunnetuin kotiolutmies Mika Laitinen on tullut tutuksi paikallisessa skenessä ja olenpa myös joitakin hänen oluitaankin arvioinut. Kirjoittaa myös kirjoja ja vaikuttaa myös Brewing Nordic -sivustollaan. Jos olut oikeasti kiinnostaa, tämän tyypin tekemisiin kannattaa tutustua.
  • Oluttoverit – Useamman ukon olutblogi, jota on tullut seurattua. He myös tekevät omia oluitaan. Suosittelen.
  • Helppoa Juotavaa – Blogi, jota on tullut vähemmän seurattua, mutta jatkossa seuraan enemmän!
  • Tuopillinen – Vakiokamaa. Jouni on mielestäni yksi olutblogiskenen parhaita kirjoittajia. Arvostin hänen satiirisia, sarkastisia, kekseliäitä ja humoristisia tekstejään jo ennen kuin löysin hänen bloginsa. Mutta ennen kaikkea mies tietää enemmän olusista kuin monet. Lämmin suositus.
  • Humalablogi.info – Timo on myös melko pitkän linjan kaveri olutbloggariskenessä. Juttuja on tullut seurattua.
  • Punavuori Gourmet – Anikó Lehtinen on enemmänkin kuin vain olutbloggari, hän vaikuttaa olutkulttuuriin montaa eri kautta. Onnittelut olutliiton puheenjohtajuudesta!

Leipäparien kylkiäisenä oli tarjolla Olvin Iisalmi Cream Ale sekä Nokian Panimon Keisari 25 Ginger Ale, kumpaistakin puoli litraa. Ginger Ale oli leipien kanssa taivaallista ja pelkkänä oluenakin hyvää, helppoa ja raikasta, inkivääristä juotavaa – ei ollut tullut aiemmin jostain syystä vastaan. Erityisesti piparjuurikermalla viimeistelty kylmäsavulohismørre miellytti makunystyröitä ja toi olueeseenkin uusia ulottuvuuksia. Paahtopaistileipäkään ei ollut ollenkaan hassumpi. Maksapasteijaakin maistoin, vaikka maksa ei oikeastaan ole suosikkini.

Samalla Cyde Hyttinen kertoi Olutpostista, esitteli porukkaa ja iloitsi olutkulttuurin viimevuosien aikana tapahtuneesta kohenemisesta. Paikalla puhuivat myös Suomen Olutseuran puheenjohtaja Antti Kotti, OlutPostin päätoimittaja Mariaana Nelimarkka, Nokian Panimon toimitusjohtaja ja Suomalainen Olut ry:n puheenjohtaja Matti Heikkilä, joka oli tarjottujen oluiden taustalla.

Tanskalainen Voileipä -ravintolan Lingren kertoi vielä lyhyen oppimäärän tanskalaisen voileivän historiasta, eli muunmuassa siitä kuinka oli saanut yli satavuotiaan tanskalaisen reseptin lunastettua itselleen ravintolakaupan ohessa. Varjellun reseptin voi kuulemma ostaa pois miljoonalla eurolla.

Koska olin jo valmiiksi hieman myöhässä, tuli kiire kiskaista litra olutta kitusiin. Sitten lähdettiin tapahtuma-alueelle, jota tässä vaiheessa availtiin muulle yleisölle. Olin tullut jo perjantaina, joten bloggaripassi minulla olikin. Bloggarit saivat mukaansa laatikollisen Olvi-brändättyjä Rastalin parin desin maistolaseja sekä näille puisen levyn reikineen. Olen aina haaveillut näistä, nyt voin järjestää tastingeja vaikka kotonani!

Myös Olutopas kirjoitti miitistä koosteen verkkolehteensä ja paikan päällä kuvattiin myös videolle bloggareiden esittelyt. Tämä tuli täytenä yllätyksenä ja horisin lyhyesti jotain Huurteisesta. Alla video kokonaisuudessaan.

Minun esittelyni alkaa kohdasta 7:50 ja tästä linkistä pääset hyppäämään suoraan tuohon kohtaan. Kaltaiseni introverttia hieman jännitti tilanne, enkä ole katsonut itseäni uudelleen nauhalta. Kaipa se ihan hyvin meni. Taisin mainita, että kirjoitan lyhyitä arvioita ja harvemmin mistään muusta, aiheisiin oluen tilaaminen netistä ja alkoholipolitiikkaan liittyvät jutut ovat olleet aika suosittuja, vaikka niitä on tullut kirjoitettua vähän. Rakastan kirjoittamista ja kirjoitan tällä hetkellä viiteen aktiiviseen blogiin, joista Huurteinen on yksi silmäteräni. Se niistä ”lyhyistä kirjoituksista”, kun festaribriiffeissäkin on yli 2000 sanaa… sori siitä.

Tavarat narikkaan ja tapahtuma-alueelle. Muu porukka lähti juomaan ”aamukahvit”, eli Fat Lizardin Mikon Potteria liskohopinaattorin (nimi löytyi ”pömpelille”) läpi, mutta minä olin nauttinut sen jo edellisenä päivänä. Otin mukaani alueelle yhden Rastalin 2 desin maistelulaisesta, sillä mielestäni iso tapahtuman tuoppi ei sovi yhtään pienemmille annoksille – sellaisessa paksussa sangossa oluet vaan väljähtävät ja aromit haihtuvat nopeammin. Kuulin aamulla, että tapahtuman monettuhannet tuopit on kaupannut vähän iäkkäämpi kaveri, joka on tehnyt hommia oluen parissa jostain 40-luvulta. Se selittää jotain, mutta rispekt!

En itse asiassa tajunnut narikalla ollessani tarkistaa mihin muut livahtivat, mutta tarkoitus oli muutenkin varata muutama poletti matkaan ennen sukeltamista oluiden maailmaan.

Bryggeri Helsinki Rosé, 8,8 % sour ale

Bryggerin tiski oli ensimmäinen oikealta, joten päätin aloittaa siitä. Palvelu oli myös mukavaa ja tuli turistua vähän muustakin. Peruskysymyksiäni tuppaavat yleensä olevan milloin oluitanne tulee enemmän Jyväskylän suuntaan ja muita keskustelunaiheita ovat mm. alkoholipolitiikka. Koska olen mainostoimistoalalla, muistin myös kehua kollegoita, nimittäin Aucor on toteuttanut Bryggerin sivut.

Vaikka olin maistanut ennen paikalle tuloa Bryggeri Helsingiltä jo peräti 11 erilaista olutta, panimon kojulta löytyi monta mielenkiintoista uutuutta. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi tehty doppelbock Vuosisata kiinnosti, mutta en ole liioin bockien ystävä ja 10,0% alkoholiprosentti hieman arvellutti. Torppasin myös siksi, että tätä saa (tai on ainakin saanut) ilmeisesti Alkostakin, joten eiköhän tule jossain vastaan myöhemminkin.

Roséa kehui juuri edellisenä päivänä ystäväni, mikä lisäsi intoa kokeilla, etenkin kun en viinikokeiluista oluissa oikein välittänyt. Bryggeri Helsingin itsensä mukaan tarkoituksena oli ollut tehdä olut, joka maistuisi mahdollisimman paljon róseviiniltä. Sampanjahiiva tulee maussa kivasti esiin tukevana kokonaisuutena. Miellyttävän raikas, róseviinimäinen, hapan olut. Pidin todella paljon.

Tässä välissä maistamaan tuli myös maailman kuuluisin joulupukki Timo Alarik Pakkanen, jonka sain kunnian tavata ihan pikaisesti.

Tämän jälkeen pyörähdin Nokian Panimon pisteellä ex-tempore, sillä edustalla oli tutunnäköisiä kasvoja. Morjenstin toimitusjohtajana toimitusjohtaja Heikkilää, sekä vielä kerran Hyttistä ja Lindgreniä. Aimon juttuja on mielenkiintoista kuunnella, yksi niistä liittyi erääseen Mad Cook -episodiin.

CoolHead Brew Mango Sour, 4,1 % sour ale

Sitten seuraavalle kojulle ja tuusulalaisen CoolHead Brewin Cleberin juttusille in English. Pääsin maistamaan panimon ensimmäistä olutta IPAnemaa jo viime vuoden puolella; Kirjoitin tästä oluesta myös arvion, jossa on panimokertomus mukana.

Mango Sour toi mieleeni Panimo Hiisin Two Sour Nighti -sourolutiltaman, jossa iltaa oli viettämässä myös CoolHead Brewin Pietari, joka oli tuonut paikalle ”mahdollisimman mangomehulta maistuvan oluen”, 2Sula Mango Sourin. Hän kertoi jo silloin, että tästä olisi tarkoitus jalostaa CoolHead Brewin olut. Kun kysyin tätä suoraan Cleberiltä, kyllähän epäilykseni paikkaansa piti – tämä oli kuin olikin juuri tuo kyseinen jatko 2Sulalle.

Olut maistuu ihan erilaiselle kuin 2Sula, mutta näitä oluita vaikea verrata, sillä 2Sula oli silkkaa mangomehutykitystä. Mango Sour on paljon kuivempi ja jollain tapaa happamampi kokonaisuus, Mangon makeus ei tule niin voimakkaasti esiin, mutta aivan riittävästi. Pidin tästä myös paljon, mutta mikään ei voita 2Sulaa.

Olut on itse asiassa Ice Beaverin kanssa yhteistyössä tehty. Heidän sivut on supersiistit, ja meininki muutenkin. Kaupungeista puuttuu Jyväskylä, nyyh.

CoolHead Brew Sour Head Maracujá, 4% berliner weisse

Seuraavaksi lähdin käymään läpi CoolHeadin muita soureja. Maracujá on passionhedelmällä maustettu saksalaistyyppinen berliner weisse -vehnäolut. Raikas ja passionhedelmäinen, erittäin toimiva olut. Tästä ei jostain syystä jäänyt muistiinpanoja eikä edes valokuvia, sillä pieni maistiainen ikäänkuin vilahti siinä turistessa.

CoolHead Brew Sour Head Ginger, 4% berliner weisse

Samantyyppinen olut kuin edeltävä, ilmeisesti samaan pohjaan tehty, mutta inkiväärillä maustettu. Pidin tästä huomattavan paljon enemmän kuin Maracujásta, sillä kunnon potkivaa kirpeyttä ja makua löytyi kosolti. Inkivääri tuli hienosti esiin. Oikein mainio. Toivon löytäväni tätä vielä Jyväskylästäkin asti.

Tässä vaiheessa oli aika kiittää CoolHeadin panimomestaria ja jatkaa eteenpäin. Cheers vielä monesta hyvästä olutkokemuksesta! CoolHeadia löytyy jatkossakin jääkaapistani.

Jacobstads Victorious Secret, 4,4% pale ale

Caribbean Tropical Thunderstorm. Fruitier than a fruitcake. Super seductive session pale ale.

Jacobstads on kohtuullisen uusi,vain noin vuoden toiminnassa ollut panimo Pietarsaaresta. Paikkahan on tuolla länsirannikolla pohjoiseen päin Jyväskylästä, lähempänä Kokkolaa kuin Vaasaa. Täytyi hetken udella, sillä jostain syystä panimo on mennyt totaalisesti ohi. Kesti hetken tajuta, että kaupungin nimihän on siis ruotsiksi Pietarsaari ja ruotsinkielinen nimi selittyy ainakin sillä, että kuulemma kaupungissa on noin 70% ruotsinkielisiä. Erittäinkin mielenkiintoista. Täytyy erityisesti kehua panimon graafista ilmettä, se on jotain uskomattoman upeaa. Panimon sivuja en jostain syystä saanut auki, mutta Facebookissa kannattaa tykätä.

Oluita löytyi hanasta neljä, kaikki vaaleita ja panimo myöntääkin, että keskittyy alkuajan vaaleisiin. Hanaan valikoitui Victorious Secret, jossa mainostetaan olevan trooppista mangoa, passionhedelmää ja pitaijaa (eng. Dragon Fruit). Panimon itse tituleeraa olutta ”hedelmäkakku pale aleksi”.

Olut on trooppinen elämys, jossa on rapsakka humalointi ja loistavat katkerot. Pidin tästä erittäin paljon. Kosolti hedelmää ja vahvuuteensa nähden myös riittävän tukeva runko. Ai että kun tätä saisi vielä täältä Keski-Suomesta.

Elgood’s Brewery Black Dog, 3.6% real ale

Suuntasin yläkertaan unkarilaisten oluiden toivossa, mutta vähän aikaa pyörittyäni tajusin että ne hän ovat ilmeisesti enimmäkseen pullotavaraa alueen päädyssä. Pulloista ei oikein osannut mitään valita etukäteen suunnittelematta ja hinnatkin tuntuivat melko kalliilta, joten päädyin valitsemaan jonkun hanatuotteen seinustalta. Real alet eivät ole koskaan olleet mun juttu, mutta ajattelin kokeilla josko tällä kertaa.

Real ale aka. cask ale aka. English mild ale on käsittääkseni oluttyylinä sellainen, joka tarjotaan mahdollisimman raa’altaan, eli olutta ei anneta juurikaan käydä vaan se tarjotaan aika tuoreeltaan valmistuksen jälkeen. Tämä brittiläinen enkkumieto maistui juuri siltä odotetulta, vetiseltä ja mitäänsanomattomalta alelta. En tälläkään kertaa puhutellut millään muotoa, enkä saanut oluesta oikein mitään irti. Keikyblogin edustaja oli tässä maistelemassa jotain vastaavaa ja allekirjoitti kanssani saman mielipiteen tästä oluttyypistä.

Radbrew Argus, 7% IPA

Alakertaan Radbrewin tiskille. Hanatuotteista osa oli tuttuja ja päädyin valitsemaan tuntemattomimman, Arguksen.

Saksalais-amerikkalainen IPA mytologisella pläjäyksellä humalaa.

Tästä oluesta en juurikaan jäänyt muistiinpanoja. Tyylipuhdas, mutta erittäin juotava, muistan ajatelleeni. Ei hurraahuutoja, mutta ei myöskään valittamista.

Einstök Ölgerð, Icelandic Wee Heavy, 8% Scotch ale

Sitten Höpsis näytti tien Helsinki Distilling Companyn (joilla on muuten myös kivat nettisivut) tiskille. He ovat oluen maahantuoja ja yllätyksekseni heiltä löytyi islantilaisen Einstökin oluita paikan päältä. Olen päässyt maistamaan Einstökiltä vain pari olutta, joten valikoima kiinnosti ja silmäni tarttui Icelandic Wee Heavyyn.

Tämäkin olut sai kiitosta meikäläiseltä. Ei niin tuhti, vaan täyteläisen pehmeä skottiale. Nam.

Rocking Bear Skydive Mango APA, 4%

Tämäkin panimo on jostain syystä mennyt Huurteisen periskoopissa ohisektoriin, mutta nyt oli sopiva tilaisuus tutustua. Porista kotoisin oleva Rocking Bear on työntänyt oluita markkinoille noin vuoden, huhtikuusta 2016 oluenvalmistusluvat saatuaan. Mangon ystävä kun olen, maistolasiin päätyi ensimmäisenä Satakunnan laskuvarjoilijat ry:lle eli Skydive Porille tehty Skydive Mango APA.

Tämä sessioAPA on raikas ja sopivarunkoinen. Mango tuntuu tulevan vasta jälkimaussa, vaikka kuulemma 10kg/500l käytetty. Tai sitten edelliset mango-oluet olivat liian kovia vertailukohtia, tiedä häntä. Humalina Idahoa ja Magnumia. Hyvää, kaikinpuolin.

Rocking Bear Sandö Saison, 4,7%

Panimon tyrinmarjainen saison kuitenkin räjäytti pankin. Olen alkanut jotenkin vähän kyllästyä saisoneiden ominaiseen heinäisyyteen ja ruohoisuuteen, mutta tässä tuli sopivalla ryöpyllä tyrnimarjaa mukana. Raikas, helposti juotava, maukas kokonaisuus, jota nauttisi mielellään kesäpäivän ratoksi. Tässä vaiheessa festarin parhaita oluita omaan makuuni.

Laitila Kievari Barley Wine, 8,3 %

”Vielä joku yksi ja sitten lähden”, ajattelin tässä vaiheessa. Laitila voitti tässä välissä palkintojakin useammasta eri oluistaan ja päätin kokeilla heidän barley wineään. Olen tottunut vähän vahvempiin barley wineihin, joten tämä ei oikein toiminut. Vähän pliisu ja liiankin tavallinen minun makuuni.

Lähdön aika – nokka kohti Sori Taproomia

Väsymys ja pöhnä painoi, joten livahdin viiteen mennessä keskustaan. Junan oli määrä lähteä seitsemältä takaisin Jyväskylään, joten aikaa jäi murkinalle. Suhteellisen tuoretta ruoka- ja olutravintolaa Sori Taproomia ei ollut tullut tsekattua vielä kertaakaan, joten sinne siis. Miellyttävä paikka, mahtava olutvalikoima ja hyvänkuuloiset ruoat.

Paikka on ensimmäinen ravintola, jossa näen Untappd-virtaa käytettävän reaaliajassa isolla ruudulla. Minuutti kuuluisuutta, kun pääsin seinälle check-innini kera.

Tilasin Sori 1/4 Punder Royal Burgerin (noin 13 €) ja bataattiranskalaisia dipillä (taisi olla vitosen) sekä tanskalaisen Amager Bryghusin Mandarina Manin kaveriksi. Tässä vaiheessa ei enää hirveästi jaksanut reittailla, mutta ruoka ja olut toimi erittäin hyvin yhteen ja jäi kyllä kirjaimellisesti hyvä maku paikasta. Henkilökunta oli ystävällistä ja laittoi puhelimenikin lataukseen pyydettäessä. Hinta-laatu kohtaa tässä paikassa täydellisesti. Suosittelen lämpimästi, pieksee Stonen 100-0.

Loppusanat

Mukava viikonloppu, mutta kylläpä tällainen reissaaminen ja sosialisoituminen vaatii ainakin neljän päivän palautumisen. Paikan päällä on mahdoton määrä oluita ja ihmisiä ja aina jää varmasti jotain kokematta. Ensi vuonna hyvin mahdollisesti uudestaan – sillä kertaa ehkä vähän suunnitellummin! nähdään silloin!

Tapahtuma muualla:

2 kommenttia

  1. Riku

    Varsinainen olutbloggari!
    Olutjuntti ennemminkin.

    Vastaa
    1. Rolle

      Aha. Kiitos ”palautteesta”.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *